Nuit Debout tai République-aukion kiihkeät yöt

Kaikki alkoi 31. maaliskuuta anno domini 2016. Kaupungille levitetyissä Nuit Debout°-julisteissa luki « Minä olen paperiton, pätkätyöläinen, Goodyear, Air France, kansalaisaktivisti, maanviljelijä, luonto …». Rahan globalisoitunutta ja entistä ahneempaa hirmuvaltaa vastustavat kansalaiset kokoontuivat tuona yönä ensimmäistä kertaa Pariisin République-aukiolle.

Aukiota hallitsee valtaisa Marianne-patsas, joka symbolisoi paitsi tasavaltaa myös Ranskan suuren vallankumouksen rupsahtaneita ihanteita; vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoisuutta. Kaikki suurmielenosoitukset suuntavatkin jossain vaiheessa République-aukiolle, olipa protestiliikkeen takana mitkä tahansa vaikutteet homoavioliitoista alkaen.

“Kaikki suurmielenosoitukset suuntavatkin jossain vaiheessa République-aukiolle, olipa protestiliikkeen takana mitkä tahansa vaikutteet homoavioliitoista alkaen.”

Aukio symbolisoi pariisilaisten kapinamielisyyttä, samalla kun siihen liitetään vastedes yksi lähihistorian ankeimmista luvuista. Kaupungin synkistäneiden verilöylyjen jälkeen pariisilaiset kokoontuivat spontaanisti aukiolle kunnioittamaan lähikorttelissa surmattujen terrorismin uhrien muistoa. Kynttilöitä, kukkia, runoja, iskulauseita … Marianne-patsaan edessä hiljennytään nyt terrorismin uhrien muistoksi.

Mutta aukiolla kapinamieli kukoistaa. Ensimmäistä Nuit Debout -yötä on seurannut liuta enemmän tai vähemmän kyynelkaasunhajuisia öitä ja päiviä… Mellakkapoliisi valvoo; silti joskus vimmaiseksikin äityvä liikehdintä jatkuu République-aukiolla.

[su_slider source=”media: 22198,22212,22208,22207,22206,22205″ limit=”51″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Vakavamielistä happeningiä

Huumoria ja iskulauseita. Ihmisrykelmiä. Kiihkeitä puheita. Ilmassa on anarkistisen kansalaisjuhlan tuntua. Poliitikkojen kaksinaamaista valtapeliä kaihtavan liikkeen organisaatio on yhtä löyhä ja häilyväinen kuin sen tavoitteet ovat moninaisia. Yhtymäkohtia löytyy sekä  Occupy Wall Streetiin että espanjalaisen Podemos-puolueen arvomaailmaan.

Tafta-sopimus, hallituksen säästötoimet, open data, suuryritysten demokratianvastainen lobbausvalta, uuden työlain kaataminen, tieteen mielekkyys, luonnonsuojelu, spesismi… Ihmiset kokoontuvat vapaasti väittelemään eri teemojen ympärille. Asioista päätetään yhdessä neuvottelemalla ja äänestämällä kuten muinoin Ateenan agorassa ainakin. Kaikilla on oikeus osallistua keskusteluun. Megafoneista on tietenkin hyötyä debateissa, jotka kiihtyvät joskus kovaäänisiksi.

“Mellakkapoliisin pamppu ja kyynelkaasut eivät tee eroa turistin ja kansalaisaktivistin välillä. Eli jos vaikuttaa siltä, että jossain päin aukiota tunnelmat kuumenevat, on parasta poistua paikalta välittömästi.”

Pienin yhteinen tekijä Nuit Debout -aktivismille lienee maapallon elinehtoja nakertavan yltiöliberalismin vastaisuus: ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty ja jatkuva taloudellinen kasvu on aritmeettinen mahdottomuus rajallisessa maailmassa. Tämä on fakta, vaikka valtavirran taloustieteilijöiden harrastamassa hartaassa uuskielessä toisin väitetään, kiteytti puheessaan Frédéric Lordon, yksi Ranskan näkyvimmistä ei-ortodoksisista ekonomisteista.

Reilu kolmannes Nuit Debout -aktivisteista on noin kolmekymppisiä, korkeastikoulutettuja miehiä. Valtaosa on niin kutsuttuja köyhälistöälykköjä eli työttömiä tai alipalkattujen pätkätöiden karvaassa kierteessä.

Nyt humanistisen arvo-maailman ja intellektuellien ryydittämä Nuit Debout haluaa viritellä muuallekin Eurooppaa vastaavaa ruohonjuuritason liikehdintää. Tiedostaminen kun on ensi askel vapauteen… Seuraavaksi internationalismin rajapyykiksi on merkitty 15. toukokuuta. République-aukiolla vellovaa Nuit Debout -liikettä on ehditty jo luonnehtia ranskanmaan ensimmäiseksi merkittäväksi post-marxilaiseksi yhteiskunnalliseksi protestiliikkeeksi…

°Nuit Debout merkitsee kirjaimellisesti yötä pystyssä, yötä jolloin ei nukuta.

Place de la République,
Metro : République
nuitdebout.fr
www.convergence-des-luttes.org

 
© Anneli Airaksinen

[su_slider source=”media: 22204,22203,22202,22201,22200,22199″ limit=”51″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

 

http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109

Kotikosmetiikan supermarket Pariisissa

« Olen todellakin sen arvoinen » hehkuttaa ikivihreässä mainoksessaan ranskalainen kosmetiikkajätti. Siis minkä arvoinen ? Ehkä ainakin sen, ettei vaali kauneuttaan hinnalla millä hyvänsä. Tai siis syynää sillä silmällä, mistä aineksista ihmeitätekevä ryppyvoide on ruukattu…

Kosmetiikkateollisuudella on käytössään yli 10 000 ainesosaa, joten työsarkaa riittää aineiden turvallisuuden tutkijoille, etenkin kun niiden yhteisvaikutuksista pitkällä tähtäimellä on hyvin vähän tietoa. Mitkä sitten ovat kosmetiikkatuotteiden mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset ?

Viime vuosina tutkittua tietoa on pulppunut julkisuuteen myös Ranskassa. Kuluttajajärjestö “60 millions de consommateurs” julkaisi lokakuussa 2015 tutkimuksen yleisesti käytettyjen kosmetiikkatuotteiden sisältämistä epäilyttävistä aineyhdistelmistä. Yli puolet eli 43 purnukkaa sisälsi ei-toivottuja ainesosasia: monenmoisia hormonaalisia haitta-aineita, vähintään allergioita aiheuttavia parabeenejä, luontoon keräytyviä, ei biohajoavia silikooneja ja ftalaatteja… vallan tasavertaisesti, sillä eroa ei löytynyt hintavan merkkituotteen tai supermarketin halpamerkin väliltä !

Ei ihme, että yhä useampi ranskalainen on nyt kääntynyt kotikosmetiikan kuluttajaksi. Pariisin latinalaiskorttelissa vajaa kaksi vuotta sitten avattu luonnonkosmetiikan raaka-aineita myyvä Aroma-Zone on pullollaan uteliaita asiakkaita aamusta iltaan.

Ahaa, aha-happoa… ?

Aroma-Zonen tuotevalikoima on häkellyttävän laaja, valtaosin luomua tai peräisin reilusta kaupasta: kymmenittäin raakapuristettuja öljyjä, kasvisrasvoja, eteerisiä öljyjä enemmän tai vähemmän eksoottisista kasveista. Lukematon määrä jännittäviä kasviuutteita pulvereina ja nestemäisessä muodossa, monenmoisia luonnonhajusteita … resveratrolia, hyaluroonihappoa, sun muita aha-aha hedelmähappoja.

Eläinperäisiä tai geenimanipuloituja aineksia ei eettisyyteen panostavasta Aroma-Zonesta löydy. Hyllyiltä ei myöskään löydy eläinuhreja vaatineita kosmeettisia ainesosasia – Aroma-Zone vastustaa eläinkokeita. Myyjiä aromarikkaassa supermarketissa ei pahemmin näy, sen sijaan luonnonrohtoihin erikoistunut farmaseutti antaa neuvoja erilaisiin droppeihin, jotka tepsivät monenmoisiin pikkuvaivoihin.

“Luonnollinen” ei tietenkään tarkoita, että kyse on välttämättä riskittömästä uutteesta, etenkin allergiaherkälle iholle. Tämän vuoksi Aroma-Zone kehottaa kokeilemaan ensin pienelle ihonalueelle tuntemattomia kosmetiikka-aineksia. Etenkin voimakkaita eteerisiä öljyjä kannattaa käyttää hillityn hallitusti, vain muutama tippa kerrallaan, eikä suoraan iholle…

Tästä kotikosmetiikan eettisestä supermarketista löytyy myös melkoisesta tuoksukirjosta alkaen valmiiksi blandattuja voiteita, hiustenhoitotuotteita, shampoita, jotka voi räätälöidä mieleisekseen omilla löydöillään. Ranskankieliset kirjaset avittavat kotikosmetiikkaan tutustumista. Tuotteita voi ostaa myös netistä, tosin tuoteselosteet ovat nekin ainoastaan ranskaksi… mutta toki vääntyvät helposti englanninkieliseen muotoon automaattikäännöksillä.

Kotikosmetiikka tulee huomattavasti halvemmaksi kuin tuotekehittelyn, markkinoinnin ja voittojen maksimoinnin kallistamat kosmetiikkateollisuuden mikstuurat. Voi olla myös varma siitä, että luonnon omat raaka-aineet hajaantuvat itsestään, eivätkä keräänny ympäristön tai kehon rasitteeksi kuten esimerkiksi synteettiset silikonit tai falaatit.

Ja ne eivät taatusti ole osasyyllisiä esimerkiksi koralliriuttojen vaalenemiseen ja kuolemaan kuten muun muassa aurinkovoiteissa ja monen monissa kasvovoiteissa piilevät kemialliset UV-filtterit, joilla on semmoisia kivoja nimiä kuin PABA, titanium dioxide, benzyl salicylate tai butylmethoxydibenzoylmethan…

Niin, olen todellakin sen arvoinen. Kuten jälkeläisenikin.

[su_slider source=”media: 12697,12696,12695″ limit=”5″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ arrows=”yes” autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

www.aroma-zone.com

25 Rue de l’École de Médecine, 75006 Paris

© Anneli Airaksinen

 

Pariisi-opas

[the_grid name=”Pariisi”]

Pariisi-blogi

[the_grid name=”Pariisi-blogi”]

Ranska-opas

[the_grid name=”Ranska”]

Kun eettinen gourmetruoka rantautuu Ranskaan…

Kuva: Ihminen on yksi tunteva eläinlaji muiden tuntevien eläinlajien joukossa. © Tripsteri/Anneli Airaksinen

Ranska on lihakulinaristien toivemaa: äidinmaidon mureuttamaa karitsankäristystä, haaleita vasikanaivoja salaattipedillä, timjamiliemessä marinoitua vuohenpienokaista… Unohtamatta tietenkään aikuisista yksilöistä loihdittuja monenmoisia gourmetruokia. Ja maan tunnetuimpiin vientituotteisiin lukeutuvaa hanhenmaksaa. Kyseinen perinneherkku tuotetaan pakkosyöttämällä hanhet niiden lyhyen elämän aikana ruokatorveen työnnetyn putkiruokinnan avulla; ihmisten kohdalla tämä vastaisi noin 40 litran päivittäistä pakkoannosta.

Toisin sanoen Ranska ei ole niittänyt mainetta kasvisruokailijaystävällisenä maana. Perinteiden vaalijoita suututtavat vegeruokien haikailijat, ja aito lihisranskis vaientaa orastavan omantunnon soimaukset vetoamalla poikkeuksetta porkkanan tuskanhuutoihin kun se tapetaan…

Eläinautomaatista mielifobian uhriksi

Mutta nyt kartesiolaisuuden sublimoimassa ihmisoikeuksien kehdossa on virinnyt keskustelu eläinten oikeuksista, minkä myötä myös vegetaristeihin suhtaudutaan entistä myönteisemmin. Esimerkiksi maailman suurimpiin tiedekeskuksiin lukeutuva Villette eli Cité des sciences on valinnut uuteen konferenssiohjelmaansa laajan kokonaisuuden nimeltään Les révolutions animales (eläinten vallankumoukset).

Biologien ja juristien ohella, tieteenfilosofeja on kutsuttu luennoimaan Villetteen uljaasta uudesta eläimestä. Eläin ei enää olekaan nykytutkimuksen valossa aikaan ja paikkaan sidottu, vaistojensa ohjaama olento. Karvainen, sulkainen (ja suomuinenkin) mieli on osoittautunut yllättävän monivivahteiseksi, hokseliaaksi, jopa empaattiseksi… eikä kyse ole pelkästään lemmikkieläimistä, vaan apinoista, korpeista, norsuista, mustekaloista, valaista, sioista, lehmistä, lampaista, rotista, hiiristä… YK tunnusti virallisesti eläinkulttuurien olemassaolon eli opitun tiedon välittämisen sukupolvelta toiselle vuonna 2014.

Melkoinen takinkäännös. Tieteeseen vahvasti vaikuttanut ranskalaisfilosofi René Descartes’han väitti aikoinaan, että eläimet eivät olleet edes tuntevia olioita. Kyseinen suuri ajattelija (joka olisi varmaankin leimattu psykopaatiksi nykymaailmassa) rakensi länsimaista tieteellistä maailmankuvaa paloittelemalla vuosien ajan innokkaasti muun muassa eläviä koiria luentojensa aikana. « Eläinautomaattien » tuskanhuudot Descartes rinnasti ruosteisen oven narinaan. Rationaalisuuteen rinnastettu kartesiolaisuus kummittelee yhä  ranskalaistenkin kollektiivisessa tajunnassa, samalla kun se on pimittänyt valtaisan määrän tietoa eri eläinlajien todellisista kyvyistä, aisteista ja tuntemuksista.

Uudet ajat, uudet tuulet. Nyt ranskankieleen on jopa kotiutumassa uudissana “mentaphobie” eli mielifobia, joka tarkoittaa pakonomaista tarvetta kieltää eläimiltä tietoisuus. Etenkin monet tutkijat kuuluvat tähän kastiin. Debatti muistuttaa ajoista, kun erirotuisilta ihmisiltä evättiin sielu. Vastaavalla tavalla pohdittiin pitkään ja hartaasti, onko naisilla sielu. Tai pikkuvauvoilla, mikä oikeutti vielä 80-luvulla vauvojen leikkaukset ilman nukutusta. Mutta oletettu tietoisuuden puute oikeuttaa myös koe-eläimien ja teuraseläimien mielettömän raakamaisen kohtelun…

Lihatiskin karmea ristiriita

Jos kerran eläin on nyt paljastunut tuntevaksi olennoksi, niin miksi ihmeessä siltä evätään kaikkinainen psyyke, pohti tiedekeskuksessa luennoinut tieteenfilosofi Thomas Lepeltier. Ja vastasi itse omaan kysymykseensä:

« Eläinten julma kohtelu on osa sivilisaatiotamme. Toisaalta olemme yhä useammin tietoisia eläinten kärsimyksistä, mikä vaivaa meitä… siksi säädetään uusia lakeja eläinten suojelemiseksi. Tiedostamisesta huolimatta julmuus eläimiä kohtaan ei ole koskaan ollut yhtä laajamittaista. Tarkoitan kammottavia olosuhteita, missä yhä kasvava määrä eläimiä kasvatetaan ja teurastetaan… »

« Tämä ristiriita on mahdollinen ainoastaan siksi että valtaosa kanssaeläjistämme ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, mistä tuntevasta ja tiedostavasta olennosta kaupan liha on peräisin. Teuraseläimet joutuvat kärsimään satojen, jopa tuhansien kilometrien matkan tiukasti yhteen pakattuina, ja kuljetuksen aikana monet eläimet loukkaantuvat kivuaalisti. »

« Oletteko tunteneet sen tuskaisen hajun, joka leviää ympäristöön teurasrekkojen ohikulkiessa? Oletteko nähneet mikä ilme eläimillä on kuoleman odotushuoneissa, missä ne joutuvat viettämään joskus useampikin päiviä ennen kuin ne tapetaan. Ja ne tietävät tasan tarkkaan, mikä kohtalo niitä odottaa… »

Kuten monet muutkin eläinoikeuksien puolestapuhujat, Lepeltier kannattaa erityisten valvontakameroiden asentamista teurastamoihin. Näin eläinaktivistien ei tarvitse mennä kuvaamaan niitä salaa, kuten hiljattaisen Alés’in teurastamon skandaalin kohdalla tapahtui.

Mediaa ja mieliä pöyristyttäneen, perinneherkkujen julmista ja sadistisista kulisseista kertovan videon julkistamisen jälkeen ränsistynyt teurastamo joutui lopettamaan toimintansa lokakuussa.

Tiedekeskuksessa puitiin myös tulevaa Pariisin suurta ilmastokonferenssia jatkuvasti kasvavan lihantuotannon kannalta. Se on vesisyöppöä, lisää luonnon monimuotoisuutta tuhoavien yhden kasvin rehuviljelmien määrää ja on maailmanlaajuisesti liikennettäkin merkittävämpi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Tuottaa kilo naudanlihaa vaatii kymmenen kiloa kasviksia.

Kaikkialla hääräävistä lihalobbareista huolimatta, kasvisruokailu on siis yleistymässä myös ranskanmaalla. Nyt jopa muutama koulu on suuren porinan jälkeen uskaltautunut ehdottamaan yhden kasvisruuan ruokalistallaan.

Ja niin, symbolista sinänsä, Révolutions animales  järjestetään Euroopan suurimmaksi kaavaillun jättiteurastamon tiloissa. Tiedekeskuksen paikalla toimi aikoinaan Villetten teurastamo, missä virtasi teuraseläinten veri aina 60-luvun loppuun saakka.

Cité des sciences: Révolutions animales

Pariisin parhaat kasvisruokapaikat

Thomas Lepeltier, La révolution végétarienne, éditions Sciences humaines 2014

David Chauvet, Contre la mentaphobie, éditions L’âge d’homme 2014 (uusintapainos tulossa)

[su_slider source=”media: 11749,11751,11752,11756,11850″ limit=”9″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

© Anneli Airaksinen

 

http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109

Art et essai, ranskalaiselokuvan kauhukakara ja heisimato

Pariisi on filmifriikin toivekaupunki. Etenkin Seinen vasemmalla rannalla on lukuisia, legendaarisia art et essai – leffateattereita, joissa näytetään taide-elokuvia, arkistohelmiä ja valikoituja uutuuksia alkuperäisversioina (ranskaksi tekstitettynä). Ja kahdeksankymppinen Jean-Pierre Mocky on vakiovieras, kun itsenäisestä elokuvasta puhutaan mediassa. Hän on alan tuottoisin ja varmaankin myös omapäisin kauhukakara. Kuten mies on todennut itsestään, hänellä on kontollaan 60 elokuvaa, 17 lasta ja 600 naista.

Mockyn epätasaisessa tuotannossa Pariisi on ollut näyttävissä sivuosissa jo reilut 50 vuotta, aina ensimmäisestä elokuvasta Viettelijät (Dragueurs 1959) lähtien. Ranskan suurin nykytaiteen museo, Pompidou-keskus, onkin hankkinut esitysoikeuden valojen kaupunkia raamittaviin Mockyn elokuviin. Ja Pariisissa pokaillaan ahkerasti Mockyn jalanjäljillä: kieleen juurtunut uudissana “dragueur” on perua hänen debyyttifilmistään.

”Elokuvat ovat todisteita joidenkin korttelien häkellyttävästä muodonmuutoksesta autenttisuutensa menettäneeseen macdo-maailmaan”, Mocky sanoo. Esimerkiksi ydinkeskustassa sijainnut, populäärin Pariisin räväkkyyttä uhkunut Les Halles-tukkukaupan keskus uudistettiin 80-luvulla Forum des Halles-nimiseksi banaaliksi ostoskeskukseksi… Tosin valtaisa “monttu” on jälleen kerran luomassa nahkaansa – entistä hulppeammaksi kulutustemppeliksi.

Myös sodanjälkeinen Pigalle henki toisenlaisia tuulia kuin nykyinen yltiökaupallinen, roosanhohtoinen seksikeskus. Tuolloin Pigallella kulki vielä hiiliä kuljettavia hevosrattaita. ”Ilotalot olivat laillisia, kuten ollakin pitää, ja ammattinsa osaavat huorat sekä gangsterit toivat aitoa paikallisväriä kortteliin”, rempseä ohjaaja haikailee. Itse hän sai elantonsa myymällä turisteille uskaliaita seksikortteja. Mockysta on tosin letkautettu, että kun hän avaa sanaisen arkkunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle…

Korruptio, vallanpitäjien kaksinaamaisuus, mainosmaailman kyynisyys ja ihmisten herkkäuskoisuus kuuluvat epäsovinnaisuudestaan tunnetun ohjaajan vakioaiheisiin. Mocky on eräänlainen ranskalaisen elokuvan Robin Hood, joka katsoo tehtäväkseen puolustaa heikkoja ja vähäväkisiä paljastamalla hallitsevan luokan väärinkäytökset.

Hän on myös elävä esimerkki siitä, kuinka pienellä budjetilla saa aikaan kekseliästä tuotantoa. Mockyn elokuvia tähdittävät näyttelijät saavat palkkionsa prosenttikorvauksina -mikäli elokuva menestyy. Muiden muassa Catherine Deneuve, Jeanne Moreau, Jane Birkin ja Jean- Pierre Léaud ovat hyväksyneet riskialttiit pelisäännöt.

Rönsyilevässä puheessa vilisee tunnettuja nimiä: Bunuel, Fellini, Orson Wells, Truffaut… Mockyn lähipiiriin ovat kuuluneet, tai kuuluvat, useampia maailmankuuluja elokuvantekijöitä. Hän nimeää yhdeksi parhaimmiksi ystävikseen vaateliaan älykön Jean-Luc Godardin, joka kuuluu ranskalaisen elokuvan “uuden aallon” tunnetuimpiin keulakuviin.

Joskus muinaisella 1970-luvulla mies suunnitteli kuvaavansa Suomessa. Itsensä Brigitte Bardot’n oli määrä esiintyä filmissä, jonka käsikirjoitus on yhä Mockyn hallussa. Suomesta Mockyn mieleen ovat jääneet oudot naistentanssit, sekä rankka juomakulttuuri. Ikäväksi muistoksi sen sijaan jäi sitkeä heisimato, jonka hän sai syötyään huonosti suolattua kalaa.

Jean-Pierre Mockyn elokuvajulisteiden tapetoima, yhtä laaja kuin tyhjää kolkkuva asunto sijaitsee Louvrea vastapäätä, Seinen rannalla. Yhteiskunnan huono-osaisiin samaistuvan ohjaajan lähinaapureihin kuuluu Ranskan entinen presidentti Jacques Chirac ja Francis Ford Coppola… ”Olen vanhan polven ohjaajien viimeinen mohikaani ja aion jatkaa elokuvantekoa niin kauan kuin henki pihisee, rienaajista piittaamatta”, Mocky tiivistää elämänsä ohjenuoran.

Kiistellyllä ohjaajalla on nyt hallussaan oma art et essai-elokuvateatterinsa, Le Desperado, missä hän voi vihdoinkin esittää mieleistään ohjelmistoa ja erilaisia elokuvataiteen helmiä.

Le Desperado:

http://desperado.cine.allocine.fr/films-et-horaires/alaffiche.html

Jean-Pierre Mockyn pariisilaistunnelmiin pääsee vaikkapa DVD:nä ilmestyneillä filmeillä Viettelijät (Les Drageurs, 1959) ja Les Touristes. Oh Yes (2005)

Art et essai-elokuvateatterit Pariisissa:

www.art-et-essai.org

Cinémathèque Française:

”Elokuvateekki” tosi friikkien vaativaan makuun: elokuvahelmiä aina leffa-historian alkuajoista lähtien. Lisäksi konferensseja, keskustelutilaisuuksia, näyttelyitä ja muuta mukavaa. Bonuksena hieno arkkitehti Frack Gehryn suunnittelema rakennus ja kiva kahvila.

www.cinematheque.fr

Isot elokuvateatterit :

Pariisin suurissa komplekseissa pyörii massaelokuvia ja teematempauksia. Jos ei halua katsoa ranskaksi dubattua leffaa, kannattaa tarkistaa, että elokuvan tiedoissa on merkintä VO (version originale eli alkuperäisversio):

MK2 : www.mk2.com UGC : www.ugc.fr

© Anneli Airaksinen

Pariisin kivoimmat lapsikahvilat

Missä kahviloissa kaalinpalat viihtyvät? Ranskalaisilla on hämmästyttävä tapa kutsua pikkulapsia nimityksellä bout d’chou. Erään sanonnan mukaan tytöt syntyvät ruususta ja pojat kaalista, mutta bout d’chou eli kaalinpala voi olla tyttö tahi poika. Ei sen sijaan kannata kommentoida heidän mukuloitaan, sillä potuksi ranskalaislasta ei saa haukkua. Asiaan: mistä löytyvät Pariisin parhaat lapsikahvilat?

Happy Families

Täällä kiteytyvät kaikki lapsiperheen toiveet: Avoinna joka päivä. Ilmainen leikkialue, jonne bambinot voi iloisin mielin sijoittaa. Maukasta luomuruokaa myös ranskalaisten tiukkojen ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta omienkin eväiden tuominen paikalle sallitaan. Kaiken maailman leikkitoimintaa lapsille ja erilaisia palveluita parturista ja psykologista lähtien vanhemmille. Lapsen voi jättää tunniksi hoitoon 4.50 euron maksua vastaan. Kuten arvata saattaa, paikka on suosittu, joten varsinkin viikonloppuisin varaus kannattaa.
5 rue du Cloître Saint-Merri, metro Rambuteau/Hôtel de Ville
happyfamilies.fr

400 coups

Kahdessa kerroksessa toimiva hauska lastenkahvila Buttes-Chaumontin puiston läheisyydessä täyttyy varsinkin viikonloppuisin pikkuväestä vanhempineen. Lapset viihtyvät leluja pursuavassa leikkinurkassa samalla kun vanhemmat nautiskelevat kaikessa rauhassa ihania juusto- ja porkkanakakkuja kuuman kaakaon kera… no saavat perheen pienimmätkin herkutella, jos leikeiltään ehtivät! Suosittu syntymäpäiväpaikka, joten yläkerroksessa ei aina ole tilaa. Nimi 400 kepposta viittaa tietenkin François Truffaut’n kulttielokuvaan.
12 bis, rue de la Villette – 19. arr. Metro Jourdain / Pyrénées
www.les400coups.eu

Cafézoide

Järjestöpohjainen lasten kahvila Canal de l’Ourcqin varrella, lähellä Villetten tiedekeskusta. Asiakkaat koostuvat etupäässä 0–16-vuotiaista. Lautapelejä, videopajoja, teatteriesityksiä… 2,50 euron osallistumismaksulla lapsi pääsee mukaan leikkiin ja saa syötävää tai juotavaa. Jos tulee paikalle toisenkin kerran, lapselta saatetaan pyytää 4 tai kuuden euron vuosimaksu, niiden avulla järjestö pysyy pystyssä. Vaikka minkälaista puuhanurkkaa ja aktiviteettia ja kahvilassa erittäin halvat hinnat, kasvislounasta tarjolla. Vanhemmat huomio: alkoholi ja tupakka on kielletty.
Avoinna ke–su.
92 bis Quai de la Loire – 19. arr.
Metro Ourcq / Riquet
www.cafezoide.asso.fr

Bonpoint

Yläkerran kaupassa myydään vaatteita mallilapsille, tunnelma on niin sanotusti “bon chic bon genre” eli hienostuneen porvarillinen. Alakerran ravintolasta pääsee vehreälle sisäpihalle, jonka terassilla on mukava istua. Vaunut voi jättää katukerrokseen. Imetystä ei katsota täällä kieroon, lapsia on kaikilla. Läheisessä Luxembourgin puistossa on tilaa uittaa laivaa lammessa ja ihmetellä patsaita.
6 Rue de Tournon – 6. arr.
Metro Odéon
www.bonpoint.com

La Baleine

Kasvitieteellisen puutarhan (Jardin des Plantes) yhteydestä löytyvä mukava perheravintola, jossa on peräti kaksi terassia ja omat ruokalistat lapsille. Auki joka päivä, tarjoilua klo 18 asti, mutta lounas loppuu klo 15.30. Huhtikuusta 2015 lähtien ravintola on auki myös iltaisin.
47, rue Cuvier, 5. arr. Metro Jussieu
restaurant-la-baleine.com

Une mère une fille

Konseptikahvila, jossa järjestetään muun muassa lasten syntymäpäiviä ja vauvanhieronta-ateljeita. Kahvilasta saa kuumia ja kylmiä juomia, lounasta ja makeita ja suolaisia kakkuja, jonka lisäksi tiloista löytyy lelukauppa.

Avoinna ti-la klo 10–18.30.
43 Boulevard Garibaldi, 15. arr. Metro Sèvres-Lecourbe
www.1mere1filleaparis.com

Le Club des 5

Viisikko-teemainen kahvila Batignollen korttelissa, vähän isompien lasten ja teinien mieleen. Sisustus on värikästä ja hauskan lapsellista. Ruokalistalla on ranskalaista perusruokaa, mutta varsinkin jälkiruoat saavat aikuisenkin tuntemaan itsensä lapseksi jälleen: tarjolla Kider-tiramisua tai Toblerone-kreemiä. Brunssi lauantaisin ja sunnuntaisin.

Avoinna joka päivä.
57, rue des Batignolles, 17. arr. Metro Rome
www.leclubdes5.fr

Lue lisää:

 

© Anuliina Savolainen
Juttuun vinkkejä antoivat myös Pariisin Mammat -facebookryhmän jäsenet. Kiitos!

Kymmenen nähtävyyttä tunnissa

Tripsterin ensimmäinen virtuaalikierros kulkee läpi Länsi-Pariisin kauneimpien korttelien ja ohi kuuluisimpien nähtävyyksien. Reitti taittuu kävellen vajaassa tunnissa, mutta sen parissa voi viettää vaikka kaksi päivää museoihin tutustuen, leivoksia maistellen, oopperaa kuunnellen, Seineä ihastellen ja Napoleonia muistellen.

Lähtöpaikka: Opéra Palais Garnier. Määränpää: Invalidihotelli

1. Opéra Palais Garnier

Kun astuu Opéran metrosta ulos, silmiltä menee hetki tottua loistoon. Aurinko löytää oivan peilin Garnier’n oopperapalatsin ulkosivun täyttävistä kultauksista. Kultakirjaimin nimenä seinään ovat saaneet muun muassa Rossini, Auber ja Beethoven.

Opéra Garnier’n eli Pariisin vanhan oopperatalon rakentaminen aloitettiin 1861. Ensimmäiset avajaiset pidettiin jo 1867, sillä keisari Napoleon III halusi esitellä edes uuden silmäteränsä fasadin sen vuoden maailmannäyttelyssä. Mikään muu ei tuolloin ollut lähellekään valmista.

Varsinaisissa avajaisissa 1875 arkkitehti Charles Garnier’n mainio akustiikka pani esiintyjät koville, sillä sen ansiosta myös näytösten virheet kuultiin totuttua paremmin. Ensimmäisiä esityksiä olivat Daniel-François-Esprit Auberin La Muette de Portici (Porticin mykkä) ja Jacques-François-Fromental-Elie Halévyn La Juive (Juutalaisnainen).

Näyttämölle mahtuu peräti 450 esiintyjää ja katsomoon 2 200 henkeä. Italialaistyyppinen hevosenkengän muotoinen katsomo on sisustettu ylellisesti purppuran ja kullan sävyillä. Sisätiloissa on käytetty runsaasti marmoria ja jalopuuta. Ooppera on kuulu myös Marc Chagallin vuonna 1964 maalaamasta kupolikatosta, mistä roikkuu valtava kristallikruunu.

Sisätilojen suurta portaikkoa koristavat Carrier-Belleusen rohkeat lampunkantajapatsaat. Sisätiloja voi ihailla joko maksamalla kymmenisen euroa opastetusta kierroksesta tai ostamalla illaksi oopperalipun. Maanantai-illan esitykset ovat hieman halvempia. Lippuja myydään myös tuntia ennen esityksen alkua, jolloin seassa saattaa olla parinkympin paikkoja, joita ei enää muualta saanut. Lue lisää: Ooppera Palais Garnier

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 11973,6879,6880,6946,6950,11971″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

2. Madeleinen kirkko

Jo Oopperan rakentamisen aikoihin tämä kahdeksannen arrondissementin kortteli oli pankkien, vakuutusyhtiöiden, suurten tavaratalojen ja luksusliikkeiden kultamaata. Sitä se on yhä nykyäänkin. Le Printemps ja Galéries Lafayette -tavaratalot sijaitsevat vain kivenheiton päässä pohjoiseen. Nyt ei olla kuitenkaan törsäilymielessä liikkeellä, joten kääntäkäämme napisematta selkä niiden houkutuksille. Nokka kohti Madeleinen aukiota, jonne päätyy kun kääntyy boulevard de Capucinesia oikealle.

Madeleinen kirkko on massiivinen, pylväikön kannattelema suorakulmio keskellä samannimistä aukiota. Uusklassista tyyliä edustava, tällä hetkellä pakokaasujen tummentama komistus valmistui vuonna 1842. Vilkkaasti liikennöidyn aukion pakokaasuista on hyvä poiketa hetkeksi sisälle pyhään rauhaan. Madeleinen kirkko tunnetaan seurapiirihäistään. Siellä on myös siunattu viimeiseen lepoon useita kuuluisuuksia kuten Frédéric Chopin ja Marlene Dietrich.

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 6897,6896,6949″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

3. Ladurée-leivoskahvila

Matka jatkuu rue Royalia etelään. Osoitteessa 16, rue Royale on vuonna 1862 perustettu Ladurée-leivoskahvila. Sen teatraalisissa kultakulisseissa nautiskellaan koristeellisia tuulihattuja, macaron-leivoksia ja muita herkkuja. Laduréesta saa myös suolaista ruokaa. Laduréen luksusherkkuja voi ostaa mukaan tai vaikka tuliaisiksi viereisestä leivoskaupasta.

Lue lisää: Pariisin kahvilat

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6895,6894,6893,6892,6891″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

4. Place de la Concorde

Place de la Concorde on Pariisiin suurin aukio. Sieltä löytyy myös Pariisin iäkkäin monumentti, 23 metriä korkea L’Obélisque de Louxor. Egyptin varahallitsija Muhammed Ali lahjoitti 23O tonnia painavan obeliskin Ludvig Filipille vuonna 1833, mutta itse monoliitin historia kurottuu paljon pitemmälle: se pystytettiin yli 3000 vuotta sitten Ramsès II:n valtakautena. Pariisiin obeliski matkasi kaksi vuotta laivalla ja kolme vuotta meni, ennen kuin se saatiin pystyyn. Auringonvarjoa Theban temppelissä mitanneen “tornin” pintaan on kaiverrettu kiehtovia hieroglyfeja.

Place de la Concorde sijaitsee kahden valtaväylän risteyksessä. Sieltä avautuu hyvät näkymät Champs-Elyséelle ja Louvren esikartanoon, Jardin des Tuileries’lle. Concorden sillan toiselle puolella komeilee Palais Bourbon, jossa Ranskan kansalliskokous pitää istuntonsa.

Kahdeksankulmaisen aukion nurkissa olevien kivipaviljonkien päälle pystytetyt naispatsaat symbolisoivat Ranskan kaupunkeja : Rouen, Brest, Nantes, Bordeaux, Marseille, Lyon, Strasbourg ja Lille. Vallankumouksen aikana vihattua monarkiaa symbolisoinut ratsastajapatsas sai siirtyä giljotiinin tieltä: Muiden muassa Ludvig XVI ja Marie Antoinette siirtyivät täällä julman giljotiinin hampaissa ajasta ikuisuuteen.

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 6912,6889,6888,6887″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Lue lisää: Place de la Concorde, Jardin des Tuileries

5. Jeu de Paumen ja Orangerien museot

Idässä komeilee Tuileries’n puisto, joka johtaa Louvreen. Concorden aukion koilliskulmassa on Orangerien museo. Rakennus toimi alun perin kasvihuoneena, mutta nykyään siellä versoo appelsiinipuiden sijaan maalauksia. Museo sai alkunsa, kun Claude Monet päätti 1920-luvun kieppeillä sijoittaa sinne lummelampia esittävät Nymphéas-seinämaalauksensa. Ne ovat yhä Orangerien vetonaula. Museo on suljettu tiistaisin. Vieressä komeilee historiallinen tennishalli
 Jeu de Paume, jossa voi nähdä hyviä nykytaiteen näyttelyitä. Se puolestaan kiinni maanantaisin.

Concorden aukiolla vellova automeri virtaa lännessä myyttiselle Champs-Elysées’lle, jonka päässä näkyy Riemukaari. On kivempi kävellä hieman kauempana pääväylästä, Jardins des Champs-Elysées-puistokujilla, viereisen avenue Garbrielin historiallisista yksityispalatseista haaveillen. Tällaisista vanhoista, kaiken maailman aatelisten, kreivien ja kreivitärten, valtionpäämiehien ja menestyneiden taiteilijoiden kulttikämpistä käytetään Ranskassa nimeä hôtel particulier. Avenue Gabrielin numerossa 2 on USA:n lähetystö. Avenue Gabrielin ja avenue de Marignyn risteyksessä näkyy Elysée-palatsin puutarha. Elysée on yksi Ranskan presidentin virallisista residensseistä, jonne on sijoitettu presidentin toimisto ja valtioneuvoston kokoontumispaikka.

Nyt koittaa tilaisuus luksusostoksille Elysée-Lenôtren paviljongissa, joka on päivisin leivoskahvila, iltaisin ja lounasaikaan ravintola. Sen perustaja Gaston Lenôtre oli Ranskan kuuluisimpia leivostaiteilijoita, ja talo jatkaa herkuttelun arvokkaita perinteitä. Paviljongin kaupasta voi ostaa mukaan kiiltävälle paperille painettuja hienoja reseptikirjoja, herkkuja ja vaikkapa tarkkaan valittuja viinejä. Osoitteessa 10 Avenue des Champs Élysées

Lue lisää: Nykytaiteen keskuksia Pariisissa, Champs-Elysée

6. Grand Palais ja Petit Palais

Champs-Elysées-Clémenceaun metron kohdalla käännös vasemmalle, ja astumme sisälle “kultaiseen akseliin”. Kupoli- ja lasikaton kruunaama Grand Palais kuuluu vastapäisen Petit Palais’n ja Pont d’Alexandre III -sillan ohella loisteliaaseen kolmiyhteyteen, joka rakennettiin vuoden 1900 suuren maailmannäyttelyn kunniaksi. Tarkoitus oli luoda häikäisevä akseli, joka ulottui kultakupoliselta Invalidikirkolta aina Champs-Elyséelle saakka. Palatsi on onnistuneeksi mainittu yhdistelmä art nouveauta ja uusklassisismia.

Grand Palais’ssa järjestetään nimensä mukaisesti suuria taidenäyttelyitä, jotka kokoavat maailmanlaajuisesti tunnettujen maalarimestareiden tuotantoa. Jonot ovat sen mukaisia. Kannattaakin harkita tarkkaan ennakkolippujen ostoa. Pienempiin näyttelyihin on luonnollisesti pienemmät jonot. Ilmaiset Monumenta-installaatiot täyttävät ison nef:iksi nimetyn tilan. Palatsin länsipuolella toimii eräänlainen tieteen puuhamaa, Palais de la Découverte, joka on tarkoitettu lähinnä ranskankielisille kävijöille. Tosin lapset saattavat viihtyä siellä kieliongelmista huolimatta.

Kaupungin hälinästä voi irrottautua poikkeamalla vastapäiseen ”pikku palatsiin”. Sen kullatusta fasadista voi myös bongata Pariisin latinalaisen tunnuslauseen “Fluctuat nec mergitur”: Keikkuu vaan ei uppoa. Petit Palais on yhdistelmä art nouveauta ja uusklassisismia, kokoelmissa on 1300 taide-esinettä, joiden joukossa on maailmankuulujen maalarimestareiden töitä. Sisäänpääsy on ilmainen, joten vaikka ei jaksaisi uppoutua taiteen saloihin, kannattaa astua sisälle ihastelemaan kaunista arkkitehtuuria ja pistäydy vehreällä, hiljaisella sisäpihalla. Siellä on kiva kahvilakin.

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6908,6907,6906,6905,6903,6902,4225″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Lue lisää: Grand Palais, Petit Palais

7. Pont Alexandre III

On vaikea ottaa Pont Alexadre III:sta kuvaa niin, ettei kuvaan tulisi joku poseeraavista turisteista. Kaikki haluavat ikuistaa itsensä tällä romanttisella sillalla, jolta aukeaa komea näkymä Eiffeliin ja arvokkaasti virtaavalle Seinelle. Pont Alexandre III :tta pidetään kauneimpana Seineä ylittävistä 37:sta sillasta. Sen koristeissa toistuu Ranskan historia korkokuvin, leijonapatsain, pronssinymfein ja pylväspatsain.
Aleksanteri kolmannen silta suunniteltiin tarkoituksella kyllin matalaksi, jotta ympäröivät monumentit näyttäytyisivät parhaimmillaan maailmannäyttelyn vieraille, joita oli kaikkiaan 50 miljoonaa.

Lue lisää: Pont Alexandre II
Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6916,6914,6913″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

8. Invalidihotelli

Kun silta on takana, katseet kääntyvät oikealle. Siellä, Quai d’Orsayn ja rue Fabertin kulmassa, on Place de la Finlande eli Suomen suurlähetystön ja konsulitoimiston oma pikku aukio. Jos passi ei ole kadonnut tai kutsua suurlähetystön saunaan tullut, ei suurlähetystön massiiviselle metalliovelle ole syytä mennä summeria soittelemaan. Matka jatkuu eteenpäin Esplanade des Invalidesille. Sen päässä odottaa viimeinen kohteemme, Invalidihotelli.

Mutta se ei ole mikään pieni kohde!

Invalidihotelli toivottaa vieraat tervetulleiksi suurine tykinsuineen ja hassuine tötteröiksi parturoituine puineen. Isoon rakennusryhmään kuuluu kultakupolinen kirkko, museoita, sotaveteraaneille tarkoitettu sairaala ja vanhainkoti sekä Ranskan sotahistoriaan liittyviä monumentteja.

Hôtel des Invalidesin rakennuttamisen aloitti Ludvig XIV vuonna 1670. Rakennuksen tarkoitus oli toimia vanhojen sotilaiden kotina ja sairaalana. Projektin valmistuessa vuonna 1676 alueeseen kuului viisitoista sisäpihaa, joista suurin oli suunniteltu sotilasparaateja varten.

Ludvig XIV teetti sinne vuonna 1708 Pietarin kirkkoa muistuttavan kuninkaallisen kappelin, joka on yksi barokkiarkkitehtuurin helmistä. Kultakupolista kappelia kutsutaan yleisesti Invalidikirkoksi. Kirkosta tuli pikku hiljaa myös sotasankareiden hautapaikka. Näyttävin hautaholvi kuuluu Napoléon Bonapartelle. Kaukaisella St Helenan saarella maanpaossa kuolleen Napoleon Bonaparten maalliset jäännökset siirrettiin Ranskaan vuonna 1840. Kuningas Ludvig-Philippen vuonna 1842 arkkitehti Viscontilta tilaaman hautaholvin kaivaminen kirkkoon ja hautakiven tekeminen kestivät aina vuoteen 1861 saakka. Samassa kappelissa sijaitsee myös keisarillinen krypta. Siellä lepää muun muassa Napoleonin ja Itävallan prinsessan Marie-Louisen yhteinen poika, Napoleon II.

Invalidihotellin tiloissa sijaitseva armeijamuseo (Musée de l’Armée)
 on monipuolisimpia maailmassa. Siihen kuuluu muun muassa laaja, kaksi maailmansotaa kattava siipi, vanhoja haarniskoja ja aseita esittelevä Armes et Armures Anciennes -osasto, tykkihistoriaa esittelevä osasto sekä aikavälin 1648–1871 sotahistorian kattavat Département Moderne -osiot. Vierailulle kannattaa varata aikaa!

Lue lisää: Invalidihotelli

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6898,6927,6928,6929″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Tuliko nälkä? Näillä kulmilla on paljon turistiravintoloita, joiden laatu ei aina vastaa hintaa. Invalides-metron ja Eiffel-tornin lähellä, osoitteessa 4 rue de l’Exposition on elegantti, tunnelmallinen gourmetravintola nimeltään Pottoka. Sieltä saa suussasulavaa baskiruokaa. Menyy alkaen 22 euroa.

Nähtävyydet kierroksen varrella: Opéra Palais Garnier, Madeleinen kirkko, Ladurée-leivoskahvila, Place de la Concorde, Musée de l’Orangerie, Musée du Jeu de Paume, Tuileries, Champs-Elysée, Petit Palais, Grand Palais, Pont Alexandre III, Invalidihotelli.

Kierros kulkee myös näiden nähtävyyksien ja kurioositeettien läheltä: Eiffel-torni, Musée d’Orsay, Riemukaari, Louvre, suuret tavaratalot ja Suomen suurlähetystö.

Lue lisää:

Länsi-Pariisi

Pariisin historia

© Anuliina Savolainen

Pariisin kuumimmat baarikadut

Kaljahammasta kolottaa, tanssijalka vipattaa, iskupaikka haussa? Pariisin baarikärpäset kasaantuvat muun muassa näille baarikaduille, joilta ainakin löytyy valinnan varaa.

Rue Mouffetard

Latinalaiskorttelin turistien sekä opiskelijoiden suosimalta kadulta löytyy ravintoloita ja anniskelupaikkoja moneen makuun.
(
keskusta – vasen ranta). Metro Place Monge.

Täsmävinkki:
Le Vieux Chènen happy hour on pitkä, kello neljästä iltapäivällä aina iltayhdeksään, tuolloin tuoppi maksaa 3,50 e. Osoitteessa 69 Rue Mouffetard

Rue de la Roquette ja Rue de Lappe

Rue de la Roquette on Bastillelta lähtevä pitkä katu täynnä anniskelupaikkoja. Sen kuppiloiden asiakkaina on opiskelijoita ja valkokaulustyöntekijöitä, mutta myös boheemia väkeä ja rokkikansaa. Bastillen kulmilta löytyy myös rue de Lappen ikivilkas iltajuoksuväylä. Paljasjalkaisina itseään pitävät pariisilaiset puhuvat kadusta hieman halveksuen – liikaa turisteja heidän makuunsa. Mutta kuulkaa, se on ihan hyvä happy hour -paikka.
(Itä-Pariisi – Bastille). Metro Bastille.

Täsmävinkkejä:

La Fée Verte, “vihreää keijua” eli absinttia sekä muun muassa kasvislasagnea tarjoava tunnelmallinen baari. Osoitteessa 108 rue de la Roquette.

El Rancho Dominicano, kaiken maailman rommishotteja anniskeleva kuppila osoitteessa 43 Rue de Lappe

Le Motel. Pop-musiikin harrastajien klubimainen, trendikäs baari, jonne tullaan myös tanssimaan dj:den ja konserttien tahdissa. Läheisellä pikkukadulla osoitteessa 8 Passage Josset

[su_slider source=”media:6483,6484″ limit=”18″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Rue du Vieille du Temple ja rue des Archives

Marais’n gay-baareista suurin osa sijaitsee näilllä kaduilla tai niiden ympäristössä. Paikalliset baarit ovat myös muotiväen suosiossa.
(keskusta – oikea ranta). Metro Hotel de Ville

Täsmävinkkejä:

La Perle on aamulla kahvila, päivällä lounaspaikka ja illalla todella suosittu baari. Asiakaskuntaan kuuluu tyylitaitureita ja tavallisia tallaajia, homoja ja heteroita, julkkiksia ja tuntemattomia suuruuksia.
Osoitteessa 78 rue Vieille du Temple

Le Cox on miehekkäistä miehistä pitävien miesten makuun, osoitteessa 15 rue des Archives, vastapäinen Le Cactus on kaikille avoin baari, josta saa hyvää ruokaa.

Les Étages, kahden kerroksen baari, on tunnettu huokeista happy hour -cocktaileista ja viereinen La Belle Hortense -viinibaari huokuu kirjallista tunnelmaa (lue myös juttu Pariisin kirjailijakahviloista).

[su_slider source=”media:6482″ limit=”2″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ arrows=”no” autoplay=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Rue Oberkampf

Pariisin vilkkaimmalla baarikadulla on yöllä melkoinen väenpaljous. Baarikärpäset säntäilevät baarista toiseen, konserttipaikkojakin löytyy. Oberkampfilla on kymmeniä baareja, ravintoloita, konserttipaikkoja ja kahviloita, lähikaduilla kymmeniä lisää. Kaikkein tiiviimmin ravitsemusliikkeitä on kadun keskiosassa. Poiketa voi esimerkiksi samansuuntaiselle rue J-P Timbaud’lle.
(Itä-Pariisi – Oberkampf) Metro Oberkampf / Ménilmontant / Parmentier.

Täsmävinkkejä:

Café Ménilmontant rue Oberkampfin päässä Ménilmontantin metrolla on suosituin happy hour -brasseria – tuoppi 3 euroa.

Café Charbonin vanha tanssihalli on säilyttänyt romanttisen ilmeensä himmeine peileineen ja kauhtuneine freskoineen. Asiakaskunta juttelee tyytyväisenä looseissaan. Illan tullen moni siirtyy tanssimaan vieressä sijaitsevaan, konserttipaikkanakin tunnettuun Le Nouveau Casinoon. Osoitteessa 114, rue Oberkampf.

International tarjoaa ilmaisia tai hyvin edullisia kevyen musiikin konsertteja ja DJ-iltamia lähes joka ilta. Parin-kolmen euron punssi happy hourin aikana (klo 21 asti) rasvaa tanssirattaat, joita voi sitten villisti pyöritellä hämyisen kellarin lattialla konserttien aikana tai niiden jälkeen. Osoitteessa 5/7 rue Moret.

Oberkampfilta kannattaa poiketa pikkukadulle, jonka suureen suosioon noussessta pikkuruisesta Udobarista saa currywurstia ja saksalaisia oluita. Iltaisin täpösen täynnä. Musiikkitarjonta: sopivasti ironialla höystettyä saksalaista konemusiikkia ja kitchiä, muodin hermoilla. Osoitteessa 4 bis rue Neuve Popincourt

Jos pikkunälkä yllättää, tankkaa vaikka supersympaattisessa pikku “pikaruokalassa” Esprit Tchaissa, josta saa huokeita luomusuupaloja ja jonka listalla on lukuisia kasvisruokavaihtoehtoja: maukkaita vegeburritoja, keittoja, muffinsseja ja hedelmäpommeja. Osoitteessa 115 rue oberkampf. (Lisää Pariisin kasvisruokapaikoista: Pariisin parhaat kasvisruokapaikat)

[su_slider source=”media:6477,6479,6478,6474,6473,6456″ limit=”6″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Butte aux Cailles

13. kaupunginosan Butte-aux Cailles -mäki on eräänlainen vasemman rannan mini-Oberkampf ravintola- ja baariryppäineen. Tiivistunnelmaisessa pikkukorttelissa on tarjolla opiskelijaelämää ja happy hour -drinkkejä halvemmalla kuin Latinalaiskorttelissa. Hengaile rue de la Butte aux Caillesilla ja lähikaduilla.
(Etelä-Pariisi – Butte aux Cailles) Metro Corvisart/ Place d’Italie

Täsmävinkkejä:

La Folie en Tête on hauska, huokea ja taiteellinen baari Butte-aux-Cailles’n pikkukatujen lämpimässä sydämessä. Paikalliset uppoavat punssia siemaillen mielikuvituksellisen sisustuksen uumeniin. Osoitteessa 33 Rue de la Butte-aux-Cailles.

Gladines tarjoilee todella hyvää baskiruokaa osoitteessa 30 rue des 5 Diamants 75013 Paris. Jotta jaksat koluta Timanttikadun loput kuppilat!

Rue Faubourg Saint-Denis (ympäristöineen)

Myös jutussa Mene juuri tänne – Pariisin no-go-zonet mainittu korteli, josta on viime vuosina noussut varsinainen hipsterikeidas. Luovan luokan lisäksi mukaan mahtuu myös kadunmiehiä ja -naisia, maahanmuuttajataustaisia monikulttuurisen korttelin asukkaita ja vaurasta sekä vähemmän vaurasta keskiluokkaa.
(Itä-Pariisi – Chateau d’Eau) Metro Chateau d’eau / Strasbourg Saint Denis.

Täsmävinkkejä:

Tunnetuin baari Chez Jeannette on tällä hetkellä kiinni, sillä se syttyi vuoden 2014 lopulla palamaan. Uudelleenavaamista odotellessa korttelin baarielämää voi kokeilla vaikka iltaisin täpötäydessä Mauri 7 –baarissa Chez Jeannetten vastapäätä. Osoitteessa 46, rue du Faubourg-Saint-Denis.

La Quincaillerie on syömiseen ja juomiseen soveltuva anniskeluravintola, jonka sisustuksessa näkyy paikan entinen elämä rautakauppana. Rauhallisempi ja kypsempi kuin muut ympäröivät baarit. Bistroruokaa, kuten hampurilaisia, grillattua kalaa ja kuumia leipiä. Osoitteessa 76 rue Faubourg Saint Denis.

Rue de Ponthieu

Champs-Elyséen kyljessä sijaitseva klubikatu, jonka eksklusiivisiin paikkoihin on turha käydä jonottamaan, ellei ole siististi pukeutunut ja suhteellisen hyvissä varoissa. Ja tasa-arvovaltuutetut, hoi: esimerkiksi Le Madam -klubille päästäkseen porukassa on oltava ainakin yksi tyttö. Täsmävinkkejä tulee myöhemmin, kun Tripsterin Pariisin-toimitus on päässyt luiikertelemaan sisälle hyvävaraisten vip-vieraiden kerhoon.

Hyvä tietää

Näillä baarikaduilla ja niiden ympäristössä on myös lukuisia ravintoloita, joista saa ainakin perusruokaa – bistroruokaa saa usein baareistakin.

Maanantai on mahdollisimman huono biletys- ja baaripäivä Pariisissa, sillä silloin monet paikat ovat kiinni. Sunnuntainakin on usein enemmän menoa. Kaikkein vilkkainta baarielämä on perjantaisin ja lauantaisin.

Lisää baarivinkkejä löydät Mondo Pariisi -matkaoppaastamme.

© Anuliina Savolainen

Lue lisää:

 

http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109