Päiviä Pariisin historiasta 1959-1997

1962 Siirtomaavallan viimeiset hengenvedot. 1954–1962 käyty Algerian siirtomaasota näkyy väkivaltaisuuksina Pariisissa. Kun Algerian itsenäistymisen puolesta taisteleva FNL osoittaa 17. lokakuuta 1961 mieltään algerialaisiin Pariisissa kohdistuvaa ulkonaliikkumiskieltoa vastaan, mielenosoitus tukahdutetaan verisesti: presidentti Charles de Gaulle on antanut mellakkapoliisille täydet valtuudet vapausintoilijoiden taltuttamiseen. Mielenosoittajia pahoinpidellään ja heitetään Seineen. Arviolta 200 henkilöä ”katoaa”. Tammikuussa 1962 sodan vastainen mielenosoitus saa traagisen lopun, kun mellakkapoliisin pelästyttämät mielenosoittajat ryntäävät joukolla metron suojiin. Satakunta ihmistä loukkaantuu ja kahdeksan litistyy kuoliaaksi metron rautakehikkoja vasten. Algeria itsenäistyy vuonna 1962.

1968 Opiskelijamellakat. Opiskelijoiden aloittama kapinaliike “Kevät 68” yleislakkoineen ja miljoonamielenosoituksineen järisyttää tasavallan perustoja. Charles de Gaullen vetämä hallitus aliarvoi pahasti nuorison voiman ja kehottaa virkavaltaa pistämään kuriin kapinoivat “pikkuryhmittymät”, mutta vuoteen 1950 verrattuna opiskelijoiden määrä oli yli nelinkertainen. Jättimielenosoitukset alkavat, kun poliisi tunkeutuu Sorbonnen yliopistoon keskelle pitkään venynyttä opiskelijakokousta ja hallitus päättää sulkea Sorbonnen. Barrikaadit nousevat ja niiden takaa sinkoavat iskulauseet “on kielletty kieltää”, “katukivien alla piilee ranta” tai “mielikuvitus valtaan!”. Che Guevara, Ho Chi Minh ja Angela Davis ovat nuorten innoittajia. Pariisin kevään 1968 opiskelijakapinointeja on tavattu pitää eurooppalaisen vaihtoehtoliikehdinnän alkuunpanijana.

1977 Pompidou-keskus avataan. Kesken hallintokauttaan maksasyöpään kuolleen presidentti Georges Pompidoun lempilapsi Pompidou-keskus avataan tammikuun viimeisenä päivänä yleisölle. Renzo Pianon ja Richard Rogersin suunnittelema modernin taiteen monitoimikeskusnostattaa kiihkeän polemiikin arkkitehtuurinsa vuoksi.

1977 Chirac Pariisin pormestariksi. Pariisiin valitaan maaliskuussa kansanäänestyksellä ensimmäinen pormestari sitten vuoden 1870. Puolueiden sisäisten kähmintöjen jälkeen Pariisin rahakirstun päävartijaksi nousee nuori Jacques Chirac.

1977 RER-juna tulee. Joulukuussa ensimmäinen paikallisjunalinja, RER, saapuu helpottamaan raskaan työn raatajia, jotka pyristelevät métro–boulot–dodo-elämän (metro–duuni–nukkumaan) kahleissa. Muutaman vuoden sisällä lähiöjunaverkostoa täydennetään kolmella muulla linjalla.

1986 Tiedekeskus avataan Villetteen. Jättiteurastamo kokee muodonmuutoksen tiedon temppeliksi, kun Cité des sciences et de l’industrie Villetten tiedekeskus avataan maaliskuussa. Idean ranskalaisen tiedon, taidon ja tieteen vitriiniin sai vuosina 1974–1981 presidenttinä toiminut Valery Giscard d’Estaing. Kunnian hankkeesta kuitenkin niitti uusi presidentti François Mitterrand.

1986 Orsayn museo avataan. Entisen rautatieaseman tiloihin rakennetun Orsayn museo on omistettu 1800-luvun taiteelle. Se syntyi presidentti Valery Giscard d’Estaingin aloitteesta. Tyylikkäästi uudistetun ja valoisan rakennuksen avajaisia juhlistaa joulukuun ensimmäisenä päivänä peräti kolme valtionpäämiestä: Valery Giscard d’Estaning, Jacques Chirac sekä Francois Mitterrand.

1987 Arabimaailman instituutti vihitään käyttöön. Pariisi saa jälleen uuden tunnusmerkin, kun vaikuttava itämainen lasi- ja teräspalatsi Institut du Monde Arabe avataan yleisölle.

1988 Amerikkalaisen Ieoh Ming Pein suunnitteleman Louvren pyramidin avajaiset kuuluvat vuoden merkkitapauksiin. 21 metriä korkean lasi- ja teräsrakennelman innoittaja on itse Francois Mitterrand, jota jotkut irvileuat ovat alkaneet verrata Aurinkokuninkaaseen. Ainakin macchiavellimäistä presidenttiä ympäröi monarkian ajoilta tuttu liehittelevä ja nöyristelevä hoviväki.

1989 Ranskan suuren vallankumouksen 200-vuotisjuhlallisuuksien loistelias loppuhuipentuma. 2700-paikkaisen Bastillen oopperan avajaisia vietetään tasavallan kansallispäivää edeltävänä päivänä 13. heinäkuuta. Seremoniamestarina toimii tasavallan presidentti Francois Mitterrand. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntynyt Mazarine-tytär, joka on presidentin eturauhassyövän ohella varsinainen valtionsalaisuus, seuraa liikuttuneena isänsä arvokasta esiintymistä. Aina yhtä nuivat pariisilaiset lyövät kuitenkin lyttyyn kanadalaisen arkkitehti Carlos Pottin suunnitteleman korskean lasiluomuksen. Rakennus on mauton, laulavat pahat kielet. Silti se lasketaan mukaan ”Suureen Pariisiin”.

1995 BNF-kirjasto avataan. Maaliskuussa Presidentti Francois Mitterrand avaa juhlallisin menoin Ranskan kansallisen kirjaston eli BNF:n. Kirjasto on yksi Mitterrandin niin kutsutuista ”suurista töistä” ja siitä tulee Pariisissa asuvien tutkijoiden kohtaamispaikka. Mitterrand siirtyy ajasta ikuisuuteen saman vuoden lopulla.

1997 Prinsessa Dianan tapaturmainen kuolema pont d’Alma -sillan alla saa aikaan maailmanlaajuisen katarsiksen, kun sadat miljoonat myötäeläjät samaistuvat prinsessan onnettomaan kohtaloon. Paparazzien dramaattisen kuolinjahdin kaksi muuta saalista ovat Dianan miljardööriseuralainen Dodi al-Fayed sekä autonkuljettaja Henri Paul. Hengissä selviää ainoastaan henkivartija Trevor Jees Jones.

Lue seuraavaksi: 1998-2015 Autonpolttolähiöistä presidenttien julkisuushuoliin

© Anneli Airaksinen ja Anuliina Savolainen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s