Nuit Debout tai République-aukion kiihkeät yöt

Kaikki alkoi 31. maaliskuuta anno domini 2016. Kaupungille levitetyissä Nuit Debout°-julisteissa luki « Minä olen paperiton, pätkätyöläinen, Goodyear, Air France, kansalaisaktivisti, maanviljelijä, luonto …». Rahan globalisoitunutta ja entistä ahneempaa hirmuvaltaa vastustavat kansalaiset kokoontuivat tuona yönä ensimmäistä kertaa Pariisin République-aukiolle.

Aukiota hallitsee valtaisa Marianne-patsas, joka symbolisoi paitsi tasavaltaa myös Ranskan suuren vallankumouksen rupsahtaneita ihanteita; vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoisuutta. Kaikki suurmielenosoitukset suuntavatkin jossain vaiheessa République-aukiolle, olipa protestiliikkeen takana mitkä tahansa vaikutteet homoavioliitoista alkaen.

“Kaikki suurmielenosoitukset suuntavatkin jossain vaiheessa République-aukiolle, olipa protestiliikkeen takana mitkä tahansa vaikutteet homoavioliitoista alkaen.”

Aukio symbolisoi pariisilaisten kapinamielisyyttä, samalla kun siihen liitetään vastedes yksi lähihistorian ankeimmista luvuista. Kaupungin synkistäneiden verilöylyjen jälkeen pariisilaiset kokoontuivat spontaanisti aukiolle kunnioittamaan lähikorttelissa surmattujen terrorismin uhrien muistoa. Kynttilöitä, kukkia, runoja, iskulauseita … Marianne-patsaan edessä hiljennytään nyt terrorismin uhrien muistoksi.

Mutta aukiolla kapinamieli kukoistaa. Ensimmäistä Nuit Debout -yötä on seurannut liuta enemmän tai vähemmän kyynelkaasunhajuisia öitä ja päiviä… Mellakkapoliisi valvoo; silti joskus vimmaiseksikin äityvä liikehdintä jatkuu République-aukiolla.

[su_slider source=”media: 22198,22212,22208,22207,22206,22205″ limit=”51″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Vakavamielistä happeningiä

Huumoria ja iskulauseita. Ihmisrykelmiä. Kiihkeitä puheita. Ilmassa on anarkistisen kansalaisjuhlan tuntua. Poliitikkojen kaksinaamaista valtapeliä kaihtavan liikkeen organisaatio on yhtä löyhä ja häilyväinen kuin sen tavoitteet ovat moninaisia. Yhtymäkohtia löytyy sekä  Occupy Wall Streetiin että espanjalaisen Podemos-puolueen arvomaailmaan.

Tafta-sopimus, hallituksen säästötoimet, open data, suuryritysten demokratianvastainen lobbausvalta, uuden työlain kaataminen, tieteen mielekkyys, luonnonsuojelu, spesismi… Ihmiset kokoontuvat vapaasti väittelemään eri teemojen ympärille. Asioista päätetään yhdessä neuvottelemalla ja äänestämällä kuten muinoin Ateenan agorassa ainakin. Kaikilla on oikeus osallistua keskusteluun. Megafoneista on tietenkin hyötyä debateissa, jotka kiihtyvät joskus kovaäänisiksi.

“Mellakkapoliisin pamppu ja kyynelkaasut eivät tee eroa turistin ja kansalaisaktivistin välillä. Eli jos vaikuttaa siltä, että jossain päin aukiota tunnelmat kuumenevat, on parasta poistua paikalta välittömästi.”

Pienin yhteinen tekijä Nuit Debout -aktivismille lienee maapallon elinehtoja nakertavan yltiöliberalismin vastaisuus: ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty ja jatkuva taloudellinen kasvu on aritmeettinen mahdottomuus rajallisessa maailmassa. Tämä on fakta, vaikka valtavirran taloustieteilijöiden harrastamassa hartaassa uuskielessä toisin väitetään, kiteytti puheessaan Frédéric Lordon, yksi Ranskan näkyvimmistä ei-ortodoksisista ekonomisteista.

Reilu kolmannes Nuit Debout -aktivisteista on noin kolmekymppisiä, korkeastikoulutettuja miehiä. Valtaosa on niin kutsuttuja köyhälistöälykköjä eli työttömiä tai alipalkattujen pätkätöiden karvaassa kierteessä.

Nyt humanistisen arvo-maailman ja intellektuellien ryydittämä Nuit Debout haluaa viritellä muuallekin Eurooppaa vastaavaa ruohonjuuritason liikehdintää. Tiedostaminen kun on ensi askel vapauteen… Seuraavaksi internationalismin rajapyykiksi on merkitty 15. toukokuuta. République-aukiolla vellovaa Nuit Debout -liikettä on ehditty jo luonnehtia ranskanmaan ensimmäiseksi merkittäväksi post-marxilaiseksi yhteiskunnalliseksi protestiliikkeeksi…

°Nuit Debout merkitsee kirjaimellisesti yötä pystyssä, yötä jolloin ei nukuta.

Place de la République,
Metro : République
nuitdebout.fr
www.convergence-des-luttes.org

 
© Anneli Airaksinen

[su_slider source=”media: 22204,22203,22202,22201,22200,22199″ limit=”51″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

 

http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109

Kymmenen nähtävyyttä tunnissa

Tripsterin ensimmäinen virtuaalikierros kulkee läpi Länsi-Pariisin kauneimpien korttelien ja ohi kuuluisimpien nähtävyyksien. Reitti taittuu kävellen vajaassa tunnissa, mutta sen parissa voi viettää vaikka kaksi päivää museoihin tutustuen, leivoksia maistellen, oopperaa kuunnellen, Seineä ihastellen ja Napoleonia muistellen.

Lähtöpaikka: Opéra Palais Garnier. Määränpää: Invalidihotelli

1. Opéra Palais Garnier

Kun astuu Opéran metrosta ulos, silmiltä menee hetki tottua loistoon. Aurinko löytää oivan peilin Garnier’n oopperapalatsin ulkosivun täyttävistä kultauksista. Kultakirjaimin nimenä seinään ovat saaneet muun muassa Rossini, Auber ja Beethoven.

Opéra Garnier’n eli Pariisin vanhan oopperatalon rakentaminen aloitettiin 1861. Ensimmäiset avajaiset pidettiin jo 1867, sillä keisari Napoleon III halusi esitellä edes uuden silmäteränsä fasadin sen vuoden maailmannäyttelyssä. Mikään muu ei tuolloin ollut lähellekään valmista.

Varsinaisissa avajaisissa 1875 arkkitehti Charles Garnier’n mainio akustiikka pani esiintyjät koville, sillä sen ansiosta myös näytösten virheet kuultiin totuttua paremmin. Ensimmäisiä esityksiä olivat Daniel-François-Esprit Auberin La Muette de Portici (Porticin mykkä) ja Jacques-François-Fromental-Elie Halévyn La Juive (Juutalaisnainen).

Näyttämölle mahtuu peräti 450 esiintyjää ja katsomoon 2 200 henkeä. Italialaistyyppinen hevosenkengän muotoinen katsomo on sisustettu ylellisesti purppuran ja kullan sävyillä. Sisätiloissa on käytetty runsaasti marmoria ja jalopuuta. Ooppera on kuulu myös Marc Chagallin vuonna 1964 maalaamasta kupolikatosta, mistä roikkuu valtava kristallikruunu.

Sisätilojen suurta portaikkoa koristavat Carrier-Belleusen rohkeat lampunkantajapatsaat. Sisätiloja voi ihailla joko maksamalla kymmenisen euroa opastetusta kierroksesta tai ostamalla illaksi oopperalipun. Maanantai-illan esitykset ovat hieman halvempia. Lippuja myydään myös tuntia ennen esityksen alkua, jolloin seassa saattaa olla parinkympin paikkoja, joita ei enää muualta saanut. Lue lisää: Ooppera Palais Garnier

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 11973,6879,6880,6946,6950,11971″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

2. Madeleinen kirkko

Jo Oopperan rakentamisen aikoihin tämä kahdeksannen arrondissementin kortteli oli pankkien, vakuutusyhtiöiden, suurten tavaratalojen ja luksusliikkeiden kultamaata. Sitä se on yhä nykyäänkin. Le Printemps ja Galéries Lafayette -tavaratalot sijaitsevat vain kivenheiton päässä pohjoiseen. Nyt ei olla kuitenkaan törsäilymielessä liikkeellä, joten kääntäkäämme napisematta selkä niiden houkutuksille. Nokka kohti Madeleinen aukiota, jonne päätyy kun kääntyy boulevard de Capucinesia oikealle.

Madeleinen kirkko on massiivinen, pylväikön kannattelema suorakulmio keskellä samannimistä aukiota. Uusklassista tyyliä edustava, tällä hetkellä pakokaasujen tummentama komistus valmistui vuonna 1842. Vilkkaasti liikennöidyn aukion pakokaasuista on hyvä poiketa hetkeksi sisälle pyhään rauhaan. Madeleinen kirkko tunnetaan seurapiirihäistään. Siellä on myös siunattu viimeiseen lepoon useita kuuluisuuksia kuten Frédéric Chopin ja Marlene Dietrich.

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 6897,6896,6949″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

3. Ladurée-leivoskahvila

Matka jatkuu rue Royalia etelään. Osoitteessa 16, rue Royale on vuonna 1862 perustettu Ladurée-leivoskahvila. Sen teatraalisissa kultakulisseissa nautiskellaan koristeellisia tuulihattuja, macaron-leivoksia ja muita herkkuja. Laduréesta saa myös suolaista ruokaa. Laduréen luksusherkkuja voi ostaa mukaan tai vaikka tuliaisiksi viereisestä leivoskaupasta.

Lue lisää: Pariisin kahvilat

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6895,6894,6893,6892,6891″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

4. Place de la Concorde

Place de la Concorde on Pariisiin suurin aukio. Sieltä löytyy myös Pariisin iäkkäin monumentti, 23 metriä korkea L’Obélisque de Louxor. Egyptin varahallitsija Muhammed Ali lahjoitti 23O tonnia painavan obeliskin Ludvig Filipille vuonna 1833, mutta itse monoliitin historia kurottuu paljon pitemmälle: se pystytettiin yli 3000 vuotta sitten Ramsès II:n valtakautena. Pariisiin obeliski matkasi kaksi vuotta laivalla ja kolme vuotta meni, ennen kuin se saatiin pystyyn. Auringonvarjoa Theban temppelissä mitanneen “tornin” pintaan on kaiverrettu kiehtovia hieroglyfeja.

Place de la Concorde sijaitsee kahden valtaväylän risteyksessä. Sieltä avautuu hyvät näkymät Champs-Elyséelle ja Louvren esikartanoon, Jardin des Tuileries’lle. Concorden sillan toiselle puolella komeilee Palais Bourbon, jossa Ranskan kansalliskokous pitää istuntonsa.

Kahdeksankulmaisen aukion nurkissa olevien kivipaviljonkien päälle pystytetyt naispatsaat symbolisoivat Ranskan kaupunkeja : Rouen, Brest, Nantes, Bordeaux, Marseille, Lyon, Strasbourg ja Lille. Vallankumouksen aikana vihattua monarkiaa symbolisoinut ratsastajapatsas sai siirtyä giljotiinin tieltä: Muiden muassa Ludvig XVI ja Marie Antoinette siirtyivät täällä julman giljotiinin hampaissa ajasta ikuisuuteen.

Katso kuvia:

[su_slider source=”media: 6912,6889,6888,6887″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Lue lisää: Place de la Concorde, Jardin des Tuileries

5. Jeu de Paumen ja Orangerien museot

Idässä komeilee Tuileries’n puisto, joka johtaa Louvreen. Concorden aukion koilliskulmassa on Orangerien museo. Rakennus toimi alun perin kasvihuoneena, mutta nykyään siellä versoo appelsiinipuiden sijaan maalauksia. Museo sai alkunsa, kun Claude Monet päätti 1920-luvun kieppeillä sijoittaa sinne lummelampia esittävät Nymphéas-seinämaalauksensa. Ne ovat yhä Orangerien vetonaula. Museo on suljettu tiistaisin. Vieressä komeilee historiallinen tennishalli
 Jeu de Paume, jossa voi nähdä hyviä nykytaiteen näyttelyitä. Se puolestaan kiinni maanantaisin.

Concorden aukiolla vellova automeri virtaa lännessä myyttiselle Champs-Elysées’lle, jonka päässä näkyy Riemukaari. On kivempi kävellä hieman kauempana pääväylästä, Jardins des Champs-Elysées-puistokujilla, viereisen avenue Garbrielin historiallisista yksityispalatseista haaveillen. Tällaisista vanhoista, kaiken maailman aatelisten, kreivien ja kreivitärten, valtionpäämiehien ja menestyneiden taiteilijoiden kulttikämpistä käytetään Ranskassa nimeä hôtel particulier. Avenue Gabrielin numerossa 2 on USA:n lähetystö. Avenue Gabrielin ja avenue de Marignyn risteyksessä näkyy Elysée-palatsin puutarha. Elysée on yksi Ranskan presidentin virallisista residensseistä, jonne on sijoitettu presidentin toimisto ja valtioneuvoston kokoontumispaikka.

Nyt koittaa tilaisuus luksusostoksille Elysée-Lenôtren paviljongissa, joka on päivisin leivoskahvila, iltaisin ja lounasaikaan ravintola. Sen perustaja Gaston Lenôtre oli Ranskan kuuluisimpia leivostaiteilijoita, ja talo jatkaa herkuttelun arvokkaita perinteitä. Paviljongin kaupasta voi ostaa mukaan kiiltävälle paperille painettuja hienoja reseptikirjoja, herkkuja ja vaikkapa tarkkaan valittuja viinejä. Osoitteessa 10 Avenue des Champs Élysées

Lue lisää: Nykytaiteen keskuksia Pariisissa, Champs-Elysée

6. Grand Palais ja Petit Palais

Champs-Elysées-Clémenceaun metron kohdalla käännös vasemmalle, ja astumme sisälle “kultaiseen akseliin”. Kupoli- ja lasikaton kruunaama Grand Palais kuuluu vastapäisen Petit Palais’n ja Pont d’Alexandre III -sillan ohella loisteliaaseen kolmiyhteyteen, joka rakennettiin vuoden 1900 suuren maailmannäyttelyn kunniaksi. Tarkoitus oli luoda häikäisevä akseli, joka ulottui kultakupoliselta Invalidikirkolta aina Champs-Elyséelle saakka. Palatsi on onnistuneeksi mainittu yhdistelmä art nouveauta ja uusklassisismia.

Grand Palais’ssa järjestetään nimensä mukaisesti suuria taidenäyttelyitä, jotka kokoavat maailmanlaajuisesti tunnettujen maalarimestareiden tuotantoa. Jonot ovat sen mukaisia. Kannattaakin harkita tarkkaan ennakkolippujen ostoa. Pienempiin näyttelyihin on luonnollisesti pienemmät jonot. Ilmaiset Monumenta-installaatiot täyttävät ison nef:iksi nimetyn tilan. Palatsin länsipuolella toimii eräänlainen tieteen puuhamaa, Palais de la Découverte, joka on tarkoitettu lähinnä ranskankielisille kävijöille. Tosin lapset saattavat viihtyä siellä kieliongelmista huolimatta.

Kaupungin hälinästä voi irrottautua poikkeamalla vastapäiseen ”pikku palatsiin”. Sen kullatusta fasadista voi myös bongata Pariisin latinalaisen tunnuslauseen “Fluctuat nec mergitur”: Keikkuu vaan ei uppoa. Petit Palais on yhdistelmä art nouveauta ja uusklassisismia, kokoelmissa on 1300 taide-esinettä, joiden joukossa on maailmankuulujen maalarimestareiden töitä. Sisäänpääsy on ilmainen, joten vaikka ei jaksaisi uppoutua taiteen saloihin, kannattaa astua sisälle ihastelemaan kaunista arkkitehtuuria ja pistäydy vehreällä, hiljaisella sisäpihalla. Siellä on kiva kahvilakin.

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6908,6907,6906,6905,6903,6902,4225″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Lue lisää: Grand Palais, Petit Palais

7. Pont Alexandre III

On vaikea ottaa Pont Alexadre III:sta kuvaa niin, ettei kuvaan tulisi joku poseeraavista turisteista. Kaikki haluavat ikuistaa itsensä tällä romanttisella sillalla, jolta aukeaa komea näkymä Eiffeliin ja arvokkaasti virtaavalle Seinelle. Pont Alexandre III :tta pidetään kauneimpana Seineä ylittävistä 37:sta sillasta. Sen koristeissa toistuu Ranskan historia korkokuvin, leijonapatsain, pronssinymfein ja pylväspatsain.
Aleksanteri kolmannen silta suunniteltiin tarkoituksella kyllin matalaksi, jotta ympäröivät monumentit näyttäytyisivät parhaimmillaan maailmannäyttelyn vieraille, joita oli kaikkiaan 50 miljoonaa.

Lue lisää: Pont Alexandre II
Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6916,6914,6913″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]

8. Invalidihotelli

Kun silta on takana, katseet kääntyvät oikealle. Siellä, Quai d’Orsayn ja rue Fabertin kulmassa, on Place de la Finlande eli Suomen suurlähetystön ja konsulitoimiston oma pikku aukio. Jos passi ei ole kadonnut tai kutsua suurlähetystön saunaan tullut, ei suurlähetystön massiiviselle metalliovelle ole syytä mennä summeria soittelemaan. Matka jatkuu eteenpäin Esplanade des Invalidesille. Sen päässä odottaa viimeinen kohteemme, Invalidihotelli.

Mutta se ei ole mikään pieni kohde!

Invalidihotelli toivottaa vieraat tervetulleiksi suurine tykinsuineen ja hassuine tötteröiksi parturoituine puineen. Isoon rakennusryhmään kuuluu kultakupolinen kirkko, museoita, sotaveteraaneille tarkoitettu sairaala ja vanhainkoti sekä Ranskan sotahistoriaan liittyviä monumentteja.

Hôtel des Invalidesin rakennuttamisen aloitti Ludvig XIV vuonna 1670. Rakennuksen tarkoitus oli toimia vanhojen sotilaiden kotina ja sairaalana. Projektin valmistuessa vuonna 1676 alueeseen kuului viisitoista sisäpihaa, joista suurin oli suunniteltu sotilasparaateja varten.

Ludvig XIV teetti sinne vuonna 1708 Pietarin kirkkoa muistuttavan kuninkaallisen kappelin, joka on yksi barokkiarkkitehtuurin helmistä. Kultakupolista kappelia kutsutaan yleisesti Invalidikirkoksi. Kirkosta tuli pikku hiljaa myös sotasankareiden hautapaikka. Näyttävin hautaholvi kuuluu Napoléon Bonapartelle. Kaukaisella St Helenan saarella maanpaossa kuolleen Napoleon Bonaparten maalliset jäännökset siirrettiin Ranskaan vuonna 1840. Kuningas Ludvig-Philippen vuonna 1842 arkkitehti Viscontilta tilaaman hautaholvin kaivaminen kirkkoon ja hautakiven tekeminen kestivät aina vuoteen 1861 saakka. Samassa kappelissa sijaitsee myös keisarillinen krypta. Siellä lepää muun muassa Napoleonin ja Itävallan prinsessan Marie-Louisen yhteinen poika, Napoleon II.

Invalidihotellin tiloissa sijaitseva armeijamuseo (Musée de l’Armée)
 on monipuolisimpia maailmassa. Siihen kuuluu muun muassa laaja, kaksi maailmansotaa kattava siipi, vanhoja haarniskoja ja aseita esittelevä Armes et Armures Anciennes -osasto, tykkihistoriaa esittelevä osasto sekä aikavälin 1648–1871 sotahistorian kattavat Département Moderne -osiot. Vierailulle kannattaa varata aikaa!

Lue lisää: Invalidihotelli

Katso kuvia:
[su_slider source=”media: 6898,6927,6928,6929″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][/su_slider]
Tuliko nälkä? Näillä kulmilla on paljon turistiravintoloita, joiden laatu ei aina vastaa hintaa. Invalides-metron ja Eiffel-tornin lähellä, osoitteessa 4 rue de l’Exposition on elegantti, tunnelmallinen gourmetravintola nimeltään Pottoka. Sieltä saa suussasulavaa baskiruokaa. Menyy alkaen 22 euroa.

Nähtävyydet kierroksen varrella: Opéra Palais Garnier, Madeleinen kirkko, Ladurée-leivoskahvila, Place de la Concorde, Musée de l’Orangerie, Musée du Jeu de Paume, Tuileries, Champs-Elysée, Petit Palais, Grand Palais, Pont Alexandre III, Invalidihotelli.

Kierros kulkee myös näiden nähtävyyksien ja kurioositeettien läheltä: Eiffel-torni, Musée d’Orsay, Riemukaari, Louvre, suuret tavaratalot ja Suomen suurlähetystö.

Lue lisää:

Länsi-Pariisi

Pariisin historia

© Anuliina Savolainen

Le Train Bleu: aikamatkalle asemaravintolaan

[su_carousel source=”media: 6868,6869,6870,6871,6872″ limit=”8″ link=”lightbox”]

Gare de Lyon, kello 21.00. Viikonlopun tuskaista tungosta yhdellä Pariisin pääjuna-asemista. Kymmenet luotijunat lähtövalmiina. Keskusaulan uuvuttavaa melua. Jyhkeä valurautaportaikko. Pyöröovet. Ja sitten: aikamatka vuoden 1901 maailmannäyttelyn loisteliaisiin puitteisiin alkaa. Hillittyä puheensorinaa, lasienkilistelyä, viimeisilleen suittuja garçoneita perinteisissä asuissaan.

Kullanhohto himmertää silmissä, Le Train Bleu kylpee jättimäisistä kattokruunuista heijastuvien tuhansien kristallien loisteessa. Eläväiset kattomaalaukset ja taidokkaat puuhun veistetyt seinäreliefit täydentävät tätä uusbarokin huikentelevaista tyylikukkasta. Ravintola suunniteltiin aikoinaan häikäisemään Pariisin suuren maailmannäyttelyyn tulleita ulkomaisia vieraita, kuten sen aikalaiset Pont d’Alexandre III, Petit Palais sekä Grand Palais. Ja niin, kyllä ravintola häikäisee vieläkin karun pohjolan asukkia.

Käynti tässä maailman kauneimmaksi tituleeratussa asemaravintolassa kannattaa, vaikka ei ihan mahdoton gourmet-sielu olekaan. Vastaavissa puitteissa ateriointi kun on jo sinänsä elämys. Olo on kuin Versailles’n peilisalissa konsanaan, eikä pikavisiitti Ranskan loistokkaaseen menneisyyteen käy yhtä paljon voimille kuin päivän ramppaaminen aurinkokuninkaan jalanjäljillä.

Le Train Bleun yksityiskohtia pursuileva pääsali on 11 metrin korkuinen ja pituutta sille kertyy 26 metriä. Pääsalin jatkona on nimensä veroinen “kullattu sali” (salle dorée). Jättikokoiset freskot edustavat rehentelevän naiivia Pompier-tyyliä puhtaimmillaan. Salien koristeluun valittiin aikakauden akateemisten taiteentekijöiden parhaimmistoa kuten Guillaume Dubuffe ja Gaston Casimir Saint-Pierre.
[su_pullquote align=”right”][su_quote]Le Train Bleu tarjoaa siis silmänruokaa, mutta kuinka on kulinarististen nautintojen laita?[/su_quote][/su_pullquote]

Holvikattoja syleilevät värikylläiset maalaukset kuvaavat “hempeän ranskanmaan” vaihtelevia maisemia; la douce France -käsite oli juurtunut ranskalaisten kollektiivisen tajuntaan, ja sitä haluttiin esitellä vieraille. Nizza, Antibes… raharikkaiden ulkomaanelävien suosima Transalpin-junareitti Pariisista Vintimilleen pujotteli aikoinaan juuri näiden hulppeiden turistikohteiden kautta kohti Välimeren aurinkorantoja.

Le Train Bleu tarjoaa siis silmänruokaa, mutta kuinka on kulinarististen nautintojen laita?

“Alkää luulkokaan, että meillä voisi olla jatkuvasti 500-600 ruokailijaa päivässä ainoastaan historiallisesti arvokkaan ympäristön takia”, huomauttaa le Train Bleun pääkokki Jean-Pierre Hocquet. “Panostamme ruuanvalmistuksessa perusraaka-aineiden laatuun. Annokset eivät ole pelkästään hyvännäköisiä. Haluamme tarjota myös parhaita mahdollisia makunautintoja”, hän sanoo.

Hockuet on pesunkestävä pariisilainen, ja keittiötaiteen, “art de cuisine”, mestari isästä poikaan, kuten hän kertoo hienoista ylpeyttä äänessään. Aiemmin hän toimi viiden tähden loistohotelli Plaza Athénes’in keittiön kapellimestarina ja kouliutui tässä halutussa tehtävässä palvelemaan vaateliaita asiakkaita.

“Ruokalistalta löytyy perinteisen ranskalaisen ruuan lisäksi myös uuden keittiön luomuksia, joissa yhdistelemme usein yllättäviäkin aineksia makuhermoja hiveleväksi kokonaisuudeksi”, keittiötaiteilija maalailee. Le Train Bleu ei ehkä ole kulinaristinen temppeli vailla vertaa mutta se pärjää hyvin nuivien ruokakriitikkojen asteikolla Ranskankin mittakaavassa.

Ruokalista vaihtuu kaksi kertaa vuodessa, jotta ravintolan lukuisat kanta-asiakkaat saisivat toivomaansa vaihtelua annoksiinsa. Ja yllätys, yllätys: ruokalistalle on nyt eksynyt jopa yksi kasvisruokavaihtoehto, tosin hieman tyyris sellainen (29 euroa).

Pariisin koreimman kanttiinin menneitä henkivä ilmapiiri on houkutellut puoleensa myös lukuisia elokuvantekijöitä. Esimerkiksi Luc Bessonin ohjaamassa “Nikitassa” (1990) illastetaan Le Train Bleussa. Paikka missä Nikita (Anne Parillaud) kuherteli rakastettunsa Bobin (Tcheky Karyon) kanssa on jatkuvasti varattu. Coco Chanel, Jean Cocteau ja Brigitte Bardot kuuluivat aikoinaan myös ravintolan kanta-asiakkaisiin.

© Anneli Airaksinen

Lue lisää:
Pariisin historialliset ravintolat
Pariisin nähtävyydet
Pariisi – ravintolat ja kahvilat
Pariisin kulttibrasseriat

Huulipunaa ja huumeorgioita Père Lachaisen hautausmaalla

Kuva: Père Lachaisen hautausmaa. © tripsteri.fi / Anuliina Savolainen

Voi varakreivitär Bertillon parkaa! Hänen 1800-luvun asumuksensa on ränsistynyt ja kasvaa koiranputkea, kun uudet tulokkaat kiiltävissä kivirakennuksissaan saavat vielä kukkiakin lahjaksi. Julkkiksista puhumattakaan, heidän luonaan on jatkuva väenpaljous.

Père Lachaise -hautausmaa Pariisissa on kuin pieni kaupunki. 70 000 hautapaikan asukkaisiin mahtuu rokkitähteä, tutkijaa, porvarisperhettä, spiritismin perustajaa ja kabareetanssijaa.

Pariisin syrjämillä sijainnut hautausmaa otettiin käyttöön vuonna1803. Nykyään se on yhtä kallis kuin haluttu hautapaikka ja eräs Pariisin omalaatuisimmista nähtävyyksistä.
Vieraat eivät aina anna kuuluisuuksien nukkua rauhassa. Hautausmaan hoitajille on aiheuttanut  päänvaivaa etenkin Doors-yhtyeen keulahahmon Jim Morrisonin hauta. Pariisilaishotellin kylpyhuoneeseen kuolleen Morrisonin haudasta tuli okkultismin, huumeorgioiden ja ilkivallan kohde. Teoriat lavastetusta kuolemasta innottivat faneja ja hauta yritettiin useaan otteeseen avata. Fanit saatiin kuriin vasta kun kummulle kannettiin kivi ja aitaukset ja vartijat sen ympärille.

Puuvanhusten varjostamat, kiemuraiset polut vievät unohdettujen tähtien ja sammalen alle hautautuneiden kreivitärten luokse.

Vieraiden tottelemattomuus ärsyttää myös kirjailija Oscar Wilden pojanpoikaa, joka hoitaa tämän hautaa. Elinaikanaan irlantilaissyntyisen Wilden homoseksuaalisuus ja kärkevä kieli herättivät närää, mutta nyt dandyn suuri muistokivi on vaalenpunainen suudelmista. Ja huulipunan rasva ei lähde kivestä sitten millään.

Tragedioita ja mietiskelyä

Mitä traagisempi kohtalo, sitä suositumpi vainaja. Kaikkein kauneimmat kukat löytyvät Chopinin haudalta. Puolasta Ranskaan muuttanut säveltäjänero kuoli vähävaraisena ja vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1849. Urbaanilegenda kertoo, että kukkapilven Chopinin haudalle tuo köyhä puolalaismies. Chopinin sydän on kuljetettu hänen toivomuksensa mukaisesti Varsovaan.

“Pariisin varpunen” Edith Piaf löytyy Edith Giovanna Gassion -nimellä. Vaikka kirkko kiersi katoliseen makuun turhan epäsovinnaiselta Piafilta oikeuden hautamessuun, hänen kunniakseen järjestetty hautajaissaattue veti satojatuhansia surijoita kaupungin kaduille vuonna 1963.

Père Lachaiseen on haudattu myös 41-vuotiaana kuollut Marie Trintignan. Suositun näyttelijättären elämä loppui Vilnassa vuonna 2003 pahoinpitelyn seurauksena. Pahoinpitelijä oli hänen poikaystävänsä, kuulun Noir Désir -yhtyeen laulaja Bertand Cantat.

Père Lachaisella voi keskittyä myös kuljeskeluun. Mielikuvitusta kiehtovat hautapatsaat huokuvat tarinoita menneistä ja puuvanhusten varjostamat, kiemuraiset polut vievät unohdettujen tähtien ja sammalen alle hautautuneiden kreivitärten luokse.

Metro: Père Lachaise

[su_slider source=”media: 6140,6139,6138,6137″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ speed=”5000″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Lue lisää:
Pariisin nähtävyydet
Itä-Pariisi

© Anuliina Savolainen
http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109

Nykytaiteen keskuksia Pariisissa

Megaluokan installaatioita, toisiin sfääreihin vieviä näyttelykokonaisuuksia, mielen räjäyttäviä kuvia. Pariisi tarjoaa nykytaiteen ystäville parastaan. Näillä osoitteilla pääset jo pitkälle!

Pompidou-keskus

Pariisin näkyvin nykytaiteen museo, jossa tosin on esillä myös mittavat modernin taiteen kokoelmat. Yleensä ainakin pari Pompidou-keskuksen näyttelyistä keskittyy putipuhtaaseen nykytaiteeseen – näyttelyitähän siellä on yleensä monia kerrallaan. Putkihökötykseen siis! Muista, että pariisilaiset tuntevat paikan nimellua Beaubourg – ympäröivän korttelin mukaan. Jotkin suurnäyttelyt ovat auki torstaisin yhteentoista.

 Missä. Place Georges Pompidou–4.arr. Metro Rambuteau / Châtelet / les Halles
 www.centrepompidou.fr

Lue lisää: Centre Pompidou

Palais de Tokyo

Tuolille lössähtänyt kymmeniä lyijykyniä nysäksi pistanyt hullu kynänteroittaja on Taiteilija. Hän suorittaa performanssia ‘Tokion palatsissa’, missä toimii yksi Pariisin rohkeimpia nykytaiteen keskuksia. Palais de Tokyo sijaitsee keskellä kaupungin arvokkaimpia kortteleita. Siitä tuli Euroopan suurin nykytaiteen keskus vuonna 2012, kun se laajeni 8000 neliöstä 22 000 neliöön. Monsieur Bleu -ravintolan brunssilla keikaroi Pariisin hipsterikerma. Suljettu maanantaisin

 Missä. 13 av du Président Wilson – 16. arr. Metro Iéna, Alma-Marceau Bussit 63, 72, 82, 92
 www.palaisdetokyo.com

Fondation Cartier

Juuri 30 vuotta täyttänyt Fondation Cartier on Montparnassen kaupunginosan nykytaidehelmi. Jean Nouvelin suunnittelemassa lasitalossa nähdään hyvin suunniteltuja näyttelyitä nykytaiteen laajalta alalta. Esillä ovat olleet muiden muassa muotoilijat Ron Arad ja Jean-Pierre Raynaud, David Lynche, Patti Smith ja Agnès Varda. Sisäpihalla sijaitsee myös rento kahvila. Fondation Cartier järjestää lisäksi Soirées Nomades -iltamat, joissa voi osallistua poikkitaiteellisiin tempauksiin. Suljettu maanantaisin. Sisäänpääsy alle 10 euroa, ilmainen keskiviikkoisin klo 14-18.

  Missä. 261 boulevard Raspail – 14. arr. Metro Raspail / Denfert-Rochereau
 fondation.cartier.com

Jeu de Paume

Hienolla paikalla Tuileries’n puiston kupeessa oleva Jeu de Paume tarjoaa hyviä nykytaiteen näyttelyitä erityisesti valokuvan ja liikkuvan kuvan aloilta. Suljettu maanantaisin. Sisäänpääsy kympin hujakoilla.

Missä. 1 place de la Concorde – 1. arr. Metro Concorde
www.jeudepaume.org

104

Monikulttuurisessa Criméen korttelissa sijaitsevan Pariisin kaupungin omistaman kulttuuritilan tavoitteena on tulla taiteiden risteykseksi. Se tarjoaa residenssejä, studioita ja ateljeita, vierailijoille on näyttelyä, konsertteja, kahvilaa, gallerioita, ravintola ja hieno kirjakauppa. Mahtipontinen tila toimi muinoin kaupungin hautaustoimistona. Hieno paikka on jo itsessään visiitin arvoinen. Avoinna ma-pe.

Missä. Itä-Pariisissa osoitteessa 104 Rue d'Aubervilliers - 19. arr. Metro Stalingrad /Crimée / Riquet
www.104.frs

Galerie la Maison Rouge

Maison Rouge on nykytaiteen tukemiseksi perustettu säätiö, jonka yli 1 000 neliömetrin tiloissa näkee vaihtuvia, hyviä ja kattavia näyttelyitä. Sisällä myös ihana luomukahvila. Liput alle kympin. Kiinni ma-ti.

Missä. 10, bd de la Bastille – 12. arr. Metro Bastille / Quai de la Rapée
www.lamaisonrouge.org

Fondation Louis Vuitton

Louis Vuitton -säätiön lahja Pariisille: syksyllä 2014 avattu nykytaiteen keskus, joka on näkemisen arvoinen jo arkkitehtuurinsa takia. Nimekäs Frank Gehry on suunnitellut Bois de Boulognen metsikön kulmille futuristisen, joka suuntaan siipeilevän lasirakennuksen. 11 galleriaa, 11 700 neliömetriä ja 350 paikan auditorio. Avajaiset kestivät viikkoja ja niihin kuului performansseja, videotaidetta, installaatioita ja Daft Punkin heti kättelyssä loppuunmyytyjä konsertteja. Keväällä 2015 luvassa lisää. Pysytelkää kuulolla!

Missä. 8, Avenue du Mahatma Gandhi, Bois de Boulogne - 75116 - Paris. Lähimmät asemat: Porte Dauphine, Porte de Neuilly
www.fondationlouisvuitton.fr

Lue lisää:
Pariisi – Museot ja muut kulttuurikeskukset
Pariisin nähtävyydet – Centre Pompidou
© Anuliina Savolainen

Pariisin parhaat pikkumuseot

Pariisin isojen museokeskusten varjoissa piilee suloisia pienempiä museoita, joissa voi huoletta nauttia taiteesta, runoudesta, romanttisesta elämästä, erotiikasta ja jopa viinistä.

Musée Picasso

Kenelle: Taiteen, Picasson ja arkkitehtuurin ystäville. Syksyllä 2014 jättiremontin jälkeen avattu Picasso-museo on ehdottomasti käymisen arvoinen! Se sijaitsee komeassa 1600-luvun yksityispalatsissa. Kokoelmiin kuuluu neljännes Picasson teoksista sekä töitä taiteilijan henkilökohtaisista kokoelmista.
Liput 11 €
Tiistaisin suljettu.
http://www.musee-picasso.fr
Missä: Hôtel Salé – 5 rue de Thorigny – 3. arr. Metro Saint-Paul / Saint-Sébastien Froissart / Chemin Vert

Musée Zadkine

Kenelle: Rauhaa ja veistotaidetta rakastaville. Kuvanveistäjä Ossip Zadkine eli ja työskenteli tässä talossa kuolemaansa (1976) asti. Pieni museo esittelee läpileikkauksen Zadkinen tyylisuuntien kehityksestä primitivismistä kubismiin. Kuulut Femme à l’Eventeil eli Nainen ja viuhka (1923 ) sekä La Belle Servante, Kaunis palvelijatar (1923) ovat ihailtavissa suloisessa museossa, jossa on kiva, hiljainen pieni puutarhakin. Peruskokoelma ilmainen, vaihtuvat näyttelyt noin 5 €
Missä: 100 bis rue d’Assas – 6. arr. Metro Vavin, RER Port Royal

Musée Rodin

Kenelle? Ajattelijoille, veistosharrastajille ja unelmoijille. Musée Rodinissa ovat esillä ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin (1840–1917) tunnetuimmat työt Le Penseur, Le Baiser ja L’Age d’Airain sekä maalauksia, keräilyesineitä ja otteita kirjeenvaihdosta muun muassa Rainer Maria Rilken, Henry Matissen ja Camille Claudelin kanssa. Peruskokoelman lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Museon puutarhassa voi vaeltaa kuuluisien patsaiden joukossa euron-parin hintaan. Aurinkoisina päivänä sen romanttinen ulkoilmakahvila on oiva pysäkki.
Museo ja kauppa 10–17.45 (puisto sulkeutuu klo 18), kiinni maanantaisin
Sisäänpääsy museoon 7 €. Ilmainen alle 18-vuotiaille.
www.musee-rodin.fr
Missä: 79, rue de Varenne – 7. arr. Metro Varenne, Invalides ou Saint-François-Xavier. RER: Invalides

Musée Marmottan Monet

Kenelle: Impressionismista kiinnostuneille ja kaikille muillekin. Impressionistisia maalauksia kokoelmia sekä maailman suurin Claude Monet -kokoelma. Myös kiinnostava kokoelma Camille Pissarron ja Jean Renoirin kaltaisten impressionistien töitä. Lue lisää täältä:
Päiviä Pariisin historiasta –> 1874 Impressionismi syntyy
Suljettu maanantaisin
Liput 11/6 €, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi
www.marmottan.com
Missä: 2, rue Louis-Boilly – 16. arr. Metro Muette, RER Boulainvilliers

Musée de la vie romantique

Kenelle: Pigallen väsyttämille, klassisen musiikin ja romanttisen elämän ystäville, kahvilavieraille, rakastavaisille. Romanttisen elämän museon koti ”La Maison Chaptal” oli 1700–1800-luvun vaihteessa kaupungin taide- ja älykköpiirien kantapaikka. Taidemaalari-kuvanveistäjä Ary Schefferin (1795–1858) kodin vakiovieraita olivat Chopin, Georges Sand ja Dickens. Museon kokoelmista löytyy kaikenlaista heidän elämäänsä liittyvää maalauksista pikkuesineisiin ja kirjeisiin. Sisäpihalla on ihana teesalonki. Vaikka Pigallen turisteja ja seksikauppoja pursuava kortteli on aivan kulman takana, tuntuu, että sinne on ikuisuuksien matka.
Suljettu maanantaisin
www.paris.fr/loisirs/musees-expos/musee-de-la-vie-romantique
Missä: Hôtel Scheffer-Renan-palatsissa salaisella sisäpihalla osoitteessa 16 rue Chaptal – 9. arr. Metro Saint-Georges, Blanche tai Pigalle

Le Bal

Kenelle: Valokuvan ja dokumenttitaiteen harrastajille sekä kirjahulluille. Valokuvaan, videotaiteeseen, elokuvaan ja uuteen mediaan erikoistunut Le Bal syntyi vanhan tanssihallin paikalle vuonna 2010. Siitä tuli heti valokuvanharrastajien lempiosoite. Paikan takana on kuuluisa valokuvaaja Raymond Depardon ja muita nimekkäitä vaikuttajia. Mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, debatteja, seminaareja ja performansseja. Kaiken kruunaa kiinnostava kirjakauppa täynnä valokuva- ja taidekirjoja sekä moderni ravintola-kahvila.
Missä: 6, Impasse de la Défense – 18. arr. Metro Place de Clichy
01 44 707 550
www.le-bal.fr

LA MEP

Kenelle: Valokuvaharrastajille. Maison Européenne de la Photographie on tunnettu erittäin laadukkaista valokuvaan liittyvistä näyttelyistään. Vanhan yksityispalatsiin tiloissa vaikuttava museo on myös rauhan saareke Marais’n hulinan keskellä. Museossa on yleensä  meneillään monta teemanäyttelyä samaan aikaan. Virikkeitä saa myös videoteekistä, kirjastosta ja auditoriosta.
Missä: 5–7 rue de Fourcy – 4. arr. Metro Saint-Paul/ Pont-Marie
Ke–su 11–20, ma ja ti suljettu
www.mep-fr.org

Musée de l’Erotisme

Kenelle: Uteliaille, tiedonnälkäisille, eroottisesta historiasta kiinnostuneille – ja kaikille muille Pigallen-kulkijoille. Moulin Rougen lähellä, Pariisin eroottisen yöelämän sydämessä  tönöttää erotiikkamuseo. Nolostuttamisen ja hämmentämisen sijaan se tarjoaa näytteille monipuolisen kokoelman eroottista taidetta vuosisatojen takaa aina tähän päivään asti. Sen seitsemässä kerroksessa voi ihailla tai kauhistella kaikenkarvaisia eroottisia esineitä, maalauksia, kortteja, valokuvia ja veistoksia. Auki kahteen asti yöllä. Peruskokoelmien lisäksi vaihtuvia näyttelyitä.
Aikuiset 9 €
www.musee-erotisme.com
Missä: Osoitteessa 72 bd de Clichy – 18. arr. Metro Blanche

Musée du Vin de Paris

Kenelle: Viinin ystäville ja herkuttelijoille! Keskiaikaisessa viinikellarissa sijaitseva sympaattinen viinimuseo esittelee viinin historiaa, viininteon tekniikkaa sekä viiniin liittyviä tarinoita. Kokoelmissa on runsaasti esineitä. Kassalta saa englanninkielisen vihkosen, johon tekstit on käännetty. Sisäänpääsyn hintaan (reilu kymppi) sisältyy lasi talon viiniä. Se nautitaan kierroksen jälkeen museon yhteydessä sijaitsevassa upeassa holvimaisessa viinibaarissa. Museoon kuuluu myös ravintola, jonka lounaan hintaan sisältyy museokierros. Lounasmenu maksaa noin 23 euroa. Suljettu maanantaisin
www.museeduvinparis.com
Missä: Rue de Eaux/ 5 Square C. Dickens – 16. arr. Metro Passy

© Anuliina Savolainen