Pariisin vehrein hotelli

Harvemmin pariisilaishotellin kuudennessa kerroksessa kukkaiskasvit ryöpsyvät iloisina sisään, kun avaa ikkunan… Hôtel XIII:n julkisivua komistaa tuuhea viherseinä, joka rönsyilee monenkirjavana etenkin kesäaikaan.

Ilmaston ja vuodenaikojen mukaan valkatut kasvit eivät tuo mukanaan pelkästään silmänlumoa, vaan ne parantavat proosallisemmin myös ilman laatua sitomalla pölyä ja sähköisyyttä. Kadunhälykin vaimenee harmittomaksi muminaksi happea tuottavan vihermaailman filtteroimana.

Nimensä mukaisesti 13. kaupunginosassa sijaitsevan hotellin upea kasviseinä oli ensimmäinen laatuaan Pariisissa.

Vuonna 2016 “kylvetyn” kasviseinän räätälöi trendibotanisti Patrick Blanc, joka on loihtinut ympäri maailmaa mahtavia vertikaalisia puutarhoita. Blancin mielikuvituksesta yhdistyneenä hänen kasvimaailman tuntemukseensa on kummunut muun muassa Quai Branlyn museon ja Fondation Cartierin vaikuttavat kasviseinämät.

Hiljattain uusittu, pieni ekohotelli on sitoutunut -kuten asiaan kuuluukin-  ympäristörasituksen pienentämiseen. Huoneiden sisustukseen on haettu inspiraatiota skandinaavisen pelkistetystä tyylistä puupintoineen ja luontokuvineen. Ilmastointi toimii, ja huoneet ovat hiljaisia.

Hotellissa piilee myös pieni kuntosali, jonka ohessa on ranskalaisversio saunasta elikkä pieni, kuuma hikikoppero ilman löylyjä, tosin aivan suihkuhuoneen vieressä. Hotellin aamiaisessa panostetaan luomuun, ja ruokalistaltakin löytyy kasvisruokia nyt kun hiilijalanjäljestä kannetaan huolta.

[su_slider source=”media: 31871,31869″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Kaksi nähtävyyyttä kävelymatkan päässä

Yksi tunnetuimmista presidentti François Mitterrandin valtakauden mahtitöistä sijaitsee kivenheiton päässä hotellista. Kyseinen monumentaalinen Ranskan kansallinen kirjasto on ehdottomasti näkemisen arvoinen huikaisevine, kirjankantta muistuttavine rakennuksineen.

Taiteelliseen elämysmatkailuun voi heittäytyä samaisessa kaupunginosassa sijaitsevassa vallatussa “kylmätehtaassa”. Seine-joen tuntumassa sijaitseva Les Frigos pursuaa yhtä luomisvoimaista kuin monenkirjavaa street artia ja grafiittia.

Kaupungin ensimmäisellä, ilman kuljettajaa toimivalla metrolla (linja 14) pääsee halutessaan nopeasti flaneeraamaan hausmannilaisen ja historiallisen Pariisin sydämeen.

Hotellin hinnat vaihtelevat sesongista riippuen.  Kahden hengen huoneen hinta on 80-150 euroa. Elokuussa hinnat ovat halvimmillaan.

Tripsterin lukijoille 10 prosentin alennus koodilla: DK-10% 

Hotelli kannattaa varata suoraan sen omilta sivuilta:

www.greenhotels.fr

Merkkaa koodi kohtaan “remarques supplémentaires” tai englanniksi “complementary observations”.

Varaukset sähköpostitse: paris13@greenhotels.fr

Hôtel XIII, 90 Rue de Patay, 13. arr. 
Metro Bibliothèque François Mitterrand
0153828484

[su_slider source=”media: 31872,31873″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Pariisin parhaat jamit

Ensinäkemältä paikka ei hääppöiseltä vaikuta, nimikin särähtää korvissa. Mutta ‘sporttikuppila’ ei ole nimensä väärtti… Entisen työläiskorttelin, Menilmontant’nin, sydämessä sijaitseva ajanpurema kahvila tunnetaan mainioista jameistaan. Maailmanmusiikkia, afrikkalaisen djemben rytmejä, oivaltavaa fuusiota, hulvatonta improa. Ja täällä jammaillaan myös huippumuusikoiden tahdissa.

Café des Sports on yksi basisti Jouni Isoherrasen kantapaikoista.

Pariisiin tämä oululaisen Madetojan musiikkilukion kasvatti päätyi Erasmuksen kautta. Ei ihan suoraan, vaan belgialaisen Gentin konservatorion kautta. Valojen kaupungin värikylläinen charmi ja sen monikansallinen musiikkikirjo veti kuitenkin suomalaismuusikkoa vastustamatta puoleensa. Jouni asettui asumaan tähän maailmanmusiikin mekkaan kahdeksan vuotta sitten.

Alku oli hankalaa: kurjastakin kämpästä saa pulittaa huippuvuokran. Musiikkibisneksessä kilpailu on erityisen kova, virtuooseja löytyy joka lähtöön. Jameissa ahkerasti soittavan Jounin on onnistunut ujuttautua Pariisin muusikkopiireihin muun muassa koramestari Djeli Moussa Condén ansiosta. Jameissa ei koskaan tiedä kehen törmää, ja mihin seikkailuihin tapaaminen johtaa…

Guinealassyntyinen “koraisti”, joka on musisoinut sellaisten afrikkalaissoundin tähtien kanssa kuin Mory Kante ja Manu Dibango, on nykyisin myös Jouni Isoherrasen merkittävimpiä työnantajia. Mutta ammattimuusikkona hän taitaa tarvittaessa lähes minkä tahansa tyylilajin peruspopista ja metallista alkaen. Kaikkiaan hän on levyttänyt studiomuusikkona lähemmäs 30 levyä, ja kiertää nyt keikoilla ympäri Eurooppaa. Uusi Vuosikin vierähti Antwerpenissä.

Parempi näin: kun keikkoja kertyy tarpeeksi, muusikko pääsee Ranskassa niin kutsuttuun ‘intermittent’- kassaan. Ja kun laihojen lehmien aika koittaa, niin artisti saa eräänlaisen työttömyyskorvauksen. Ranska tukeekin Jounin mielestä loistavasti eri alan artisteja ja luovan työn ammattilaisia.

Jouni säveltää toki itsekin ja on lähinnä etiketeistä vapaan fuusion ystävä. Hän virittelee nyt myös vauhdilla omia musiikkiprojekteja. Mukana uusimmassa hankkeessa ovat Magda Kulpinska ja Anniina Lehtinen; molempien taustalla on klassinen koulutus, mikä helpottaa sävelkulkujen hiomista uusiin ulottuvuuksiin.

Ja illan edetessä, muusikoiden lämmetessä, vaatimattoman – ja hinnoiltaan edullisen- Sporttikuppilan jamit saattavat tarjota kiehtovan seikkailun uusiin äänimaisemiin, etenkin kun fuusio rikastuu afrikkalaisfolkin taitajilla.

[su_slider source=”media: 28970,28971,28972,28974,28973″ limit=”10″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ arrows=”yes” mousewheel=”yes” autoplay=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

Café des Sports

94, Rue Menilmontant, 75020 Paris
01 46 36 48 18
Metro : Ménilmontant
Nettisivu

Djeli Moussa Condén konsertti legendaarisessa New Morning-salissa.

Muita Jounin suosimia jamipaikkoja Pariisissa:

Le Caveau des Oubliettes

Unohduksen synkeässä kellarissa voi nyt iloitella. Aiemmin, keski-ajalla, tässä kuninkaan ikiomassa yksityisvankilassa kidutettiin monarkian vastustajia. Nimi juontuu luukusta, minkä kautta toisinajattelijat syöstiin vankilan hyytäviin uumeniin, ja “unohdettiin” sinne. Kellarista johtaa salainen käytävä myös katakombeihin. Teemajamit keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina.

52 rue Galande, 75005 Paris
01 46 34 23 09
Metro: Saint Michel
Nettisivu

La Petite Halle

 Villetten puistossa sijaitsevaan paikkaan kannattaa tutustua jo erikoisen arkkitehtuurin takia. Trendikäs ravintola toimii entisen teurastamon tiloissa… Täällä groovaillaan tunnetusti korkeatasoisten muusikoiden tahdissa.

Parc de la Villette, 211 avenue Jean Jaurès, 75019 Paris
Metro: Porte de Pantin
Nettisivu

Madame Louis

Pariisin korskeimpiin asuinseutuihin kuuluvalla Ile-St-Louisilla sijaitsevan Madame Louisin fiinissä baarissa – aiemmalta nimeltään bar des beauxculs eli kaunisperseiden baari- jammaillaan useimmiten sunnuntaisin ja maanantaisin. Viinibaarin muhkeassa holvikellarissa.

1 Quai de Bourbon, 75004 Paris
01 40 51 05 05
Metro: Pont de Marie
Nettisivu

Autour de Midi et Minuit

Montmartren historiallisen kukkulan kupeessa sijaitseva perinteinen ravintola järjestää jazzille pyhitetyt jamit tiistaisin ja torstaisin – missäpä muualla kuin tunteikkaassa holvikellarissaan.

11 rue Lepic 75018 Paris
01 55 79 16 48
Metro: Blanche
Nettisivu

© Anneli Airaksinen

Kun eettinen gourmetruoka rantautuu Ranskaan…

Kuva: Ihminen on yksi tunteva eläinlaji muiden tuntevien eläinlajien joukossa. © Tripsteri/Anneli Airaksinen

Ranska on lihakulinaristien toivemaa: äidinmaidon mureuttamaa karitsankäristystä, haaleita vasikanaivoja salaattipedillä, timjamiliemessä marinoitua vuohenpienokaista… Unohtamatta tietenkään aikuisista yksilöistä loihdittuja monenmoisia gourmetruokia. Ja maan tunnetuimpiin vientituotteisiin lukeutuvaa hanhenmaksaa. Kyseinen perinneherkku tuotetaan pakkosyöttämällä hanhet niiden lyhyen elämän aikana ruokatorveen työnnetyn putkiruokinnan avulla; ihmisten kohdalla tämä vastaisi noin 40 litran päivittäistä pakkoannosta.

Toisin sanoen Ranska ei ole niittänyt mainetta kasvisruokailijaystävällisenä maana. Perinteiden vaalijoita suututtavat vegeruokien haikailijat, ja aito lihisranskis vaientaa orastavan omantunnon soimaukset vetoamalla poikkeuksetta porkkanan tuskanhuutoihin kun se tapetaan…

Eläinautomaatista mielifobian uhriksi

Mutta nyt kartesiolaisuuden sublimoimassa ihmisoikeuksien kehdossa on virinnyt keskustelu eläinten oikeuksista, minkä myötä myös vegetaristeihin suhtaudutaan entistä myönteisemmin. Esimerkiksi maailman suurimpiin tiedekeskuksiin lukeutuva Villette eli Cité des sciences on valinnut uuteen konferenssiohjelmaansa laajan kokonaisuuden nimeltään Les révolutions animales (eläinten vallankumoukset).

Biologien ja juristien ohella, tieteenfilosofeja on kutsuttu luennoimaan Villetteen uljaasta uudesta eläimestä. Eläin ei enää olekaan nykytutkimuksen valossa aikaan ja paikkaan sidottu, vaistojensa ohjaama olento. Karvainen, sulkainen (ja suomuinenkin) mieli on osoittautunut yllättävän monivivahteiseksi, hokseliaaksi, jopa empaattiseksi… eikä kyse ole pelkästään lemmikkieläimistä, vaan apinoista, korpeista, norsuista, mustekaloista, valaista, sioista, lehmistä, lampaista, rotista, hiiristä… YK tunnusti virallisesti eläinkulttuurien olemassaolon eli opitun tiedon välittämisen sukupolvelta toiselle vuonna 2014.

Melkoinen takinkäännös. Tieteeseen vahvasti vaikuttanut ranskalaisfilosofi René Descartes’han väitti aikoinaan, että eläimet eivät olleet edes tuntevia olioita. Kyseinen suuri ajattelija (joka olisi varmaankin leimattu psykopaatiksi nykymaailmassa) rakensi länsimaista tieteellistä maailmankuvaa paloittelemalla vuosien ajan innokkaasti muun muassa eläviä koiria luentojensa aikana. « Eläinautomaattien » tuskanhuudot Descartes rinnasti ruosteisen oven narinaan. Rationaalisuuteen rinnastettu kartesiolaisuus kummittelee yhä  ranskalaistenkin kollektiivisessa tajunnassa, samalla kun se on pimittänyt valtaisan määrän tietoa eri eläinlajien todellisista kyvyistä, aisteista ja tuntemuksista.

Uudet ajat, uudet tuulet. Nyt ranskankieleen on jopa kotiutumassa uudissana “mentaphobie” eli mielifobia, joka tarkoittaa pakonomaista tarvetta kieltää eläimiltä tietoisuus. Etenkin monet tutkijat kuuluvat tähän kastiin. Debatti muistuttaa ajoista, kun erirotuisilta ihmisiltä evättiin sielu. Vastaavalla tavalla pohdittiin pitkään ja hartaasti, onko naisilla sielu. Tai pikkuvauvoilla, mikä oikeutti vielä 80-luvulla vauvojen leikkaukset ilman nukutusta. Mutta oletettu tietoisuuden puute oikeuttaa myös koe-eläimien ja teuraseläimien mielettömän raakamaisen kohtelun…

Lihatiskin karmea ristiriita

Jos kerran eläin on nyt paljastunut tuntevaksi olennoksi, niin miksi ihmeessä siltä evätään kaikkinainen psyyke, pohti tiedekeskuksessa luennoinut tieteenfilosofi Thomas Lepeltier. Ja vastasi itse omaan kysymykseensä:

« Eläinten julma kohtelu on osa sivilisaatiotamme. Toisaalta olemme yhä useammin tietoisia eläinten kärsimyksistä, mikä vaivaa meitä… siksi säädetään uusia lakeja eläinten suojelemiseksi. Tiedostamisesta huolimatta julmuus eläimiä kohtaan ei ole koskaan ollut yhtä laajamittaista. Tarkoitan kammottavia olosuhteita, missä yhä kasvava määrä eläimiä kasvatetaan ja teurastetaan… »

« Tämä ristiriita on mahdollinen ainoastaan siksi että valtaosa kanssaeläjistämme ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, mistä tuntevasta ja tiedostavasta olennosta kaupan liha on peräisin. Teuraseläimet joutuvat kärsimään satojen, jopa tuhansien kilometrien matkan tiukasti yhteen pakattuina, ja kuljetuksen aikana monet eläimet loukkaantuvat kivuaalisti. »

« Oletteko tunteneet sen tuskaisen hajun, joka leviää ympäristöön teurasrekkojen ohikulkiessa? Oletteko nähneet mikä ilme eläimillä on kuoleman odotushuoneissa, missä ne joutuvat viettämään joskus useampikin päiviä ennen kuin ne tapetaan. Ja ne tietävät tasan tarkkaan, mikä kohtalo niitä odottaa… »

Kuten monet muutkin eläinoikeuksien puolestapuhujat, Lepeltier kannattaa erityisten valvontakameroiden asentamista teurastamoihin. Näin eläinaktivistien ei tarvitse mennä kuvaamaan niitä salaa, kuten hiljattaisen Alés’in teurastamon skandaalin kohdalla tapahtui.

Mediaa ja mieliä pöyristyttäneen, perinneherkkujen julmista ja sadistisista kulisseista kertovan videon julkistamisen jälkeen ränsistynyt teurastamo joutui lopettamaan toimintansa lokakuussa.

Tiedekeskuksessa puitiin myös tulevaa Pariisin suurta ilmastokonferenssia jatkuvasti kasvavan lihantuotannon kannalta. Se on vesisyöppöä, lisää luonnon monimuotoisuutta tuhoavien yhden kasvin rehuviljelmien määrää ja on maailmanlaajuisesti liikennettäkin merkittävämpi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Tuottaa kilo naudanlihaa vaatii kymmenen kiloa kasviksia.

Kaikkialla hääräävistä lihalobbareista huolimatta, kasvisruokailu on siis yleistymässä myös ranskanmaalla. Nyt jopa muutama koulu on suuren porinan jälkeen uskaltautunut ehdottamaan yhden kasvisruuan ruokalistallaan.

Ja niin, symbolista sinänsä, Révolutions animales  järjestetään Euroopan suurimmaksi kaavaillun jättiteurastamon tiloissa. Tiedekeskuksen paikalla toimi aikoinaan Villetten teurastamo, missä virtasi teuraseläinten veri aina 60-luvun loppuun saakka.

Cité des sciences: Révolutions animales

Pariisin parhaat kasvisruokapaikat

Thomas Lepeltier, La révolution végétarienne, éditions Sciences humaines 2014

David Chauvet, Contre la mentaphobie, éditions L’âge d’homme 2014 (uusintapainos tulossa)

[su_slider source=”media: 11749,11751,11752,11756,11850″ limit=”9″ link=”lightbox” width=”900″ height=”500″ autoplay=”0″ speed=”0″][su_slider source=”media: 8861,8860″ limit=”1″ link=”lightbox” width=”900″ height=”600″ autoplay=”0″ speed=”0″] [/su_slider]

© Anneli Airaksinen

 

http://ko.snstatic.fi/hise-tripsteri-kohteeseen/?target=pariisi&kumppaniavain=109